Hemolyysi on punasolujen (RBC) hajoaminen. Aine, joka aiheuttaa hemolyysiä, on hemolyysi. Brown (1919) otti käyttöön kolme termiä alfa, beeta ja gamma ilmaisemaan kolmea streptokokityyppiä veriagarlevyillä havaittujen hemolyyttisten reaktioiden perusteella.
Beeta-hemolyyttiset streptokokit
Beeta-hemolyysi ( β-hemolyysi) liittyy pesäkettä ympäröivien punasolujen täydelliseen hajoamiseen. Beeta-hemolyysi johtuu kahdesta hemolysiinistä O ja S; edellinen on passiivinen hapen läsnä ollessa. Siten levyn pistäminen lisää hemolyysireaktion voimakkuutta. S on happistabiili sytotoksiini.
Sillä on laaja vyöhyke (2-4 mm leveä). Beeta-hemolyysi on selvempi, kun levyä on inkuboitu anaerobisesti. Ne ovat yleensä kurkun samankaltaisia ja aiheuttavat opportunistisia infektioita.
Esimerkkejä: Streptococcus pyogenes tai ryhmän A beeta-hemolyyttinen streptokokki (GAS).
Heikosti beeta-hemolyyttiset lajit: Streptococcus agalactiae, Clostridium perfringens, Listeria monosytogeenit
Alfa-hemolyyttiset streptokokit
Alfa-hemolyysi (α-hemolyysi) on osittainen tai ”vihreä” hemolyysi, joka liittyy punasolujen hemoglobiinin vähenemiseen. Alfa-hemolyysi johtuu vetyperoksidista bakteerin tuottama, hapettava hemoglobiini vihreäksi methemoglobiiniksi.
Sillä on epätäydellinen hemolyysi, jonka leveys on 1-2 mm. Joidenkin hemolysoimattomien punasolujen pysyvyys näkyy mikroskooppisesti.
Esimerkkejä: Streptococcus pneumoniae ja ryhmä oraalisia streptokokkeja (Streptococcus viridans tai viridans streptococci)
Gamma-hemolyyttiset (ei-hemolyyttiset) streptokokit
Pesäkkeissä ei ole tyypillistä alfa- tai beeta-hemolyysiä. Voi kuitenkin olla streptokokit sisältyvät streptokokkeihin tämä ryhmä ei yleensä ole patogeeninen.
Esimerkkejä: Enterococcus faecalis (aiemmin nimeltään ”Group D Strep”)