Vastareformaatio, jota kutsutaan myös katoliseksi uskonpuhdistukseksi tai katolilaiseksi herätykseksi, kristinuskon historiassa. protestanttista uskonpuhdistusta vastaan ja kohti sisäistä uudistumista. Vastareformaatio tapahtui suunnilleen samalla ajanjaksolla kuin protestanttinen uskonpuhdistus, joka tosiasiallisesti (joidenkin lähteiden mukaan) alkoi vähän ennen Martin Lutherin tekoa, joka kiinnitti yhdeksänkymmentäviisi teesiä linnakirkon ovelle vuonna 1517.
Mikä oli roomalaiskatolinen kirkko?
Vastareformaatio kasvoi suurelta osin vastauksena protestanttiseen uskonpuhdistukseen ja oli uudistusliike roomalaiskatolisen kirkon sisällä. Vastareformaatio vahvisti oppia, jota monet protestantit vastustivat, kuten paavin auktoriteettia ja pyhien kunnioittamista, ja eliminoi monet uskonpuhdistuksen alun perin innoittaneista väärinkäytöksistä ja ongelmista, kuten indulgenssien myynnin synnin anteeksianto.
Millä tavoin jesuiitat olivat tärkeitä vastareformaatiossa?
Jesuiitat auttoivat toteuttamaan vastalaskurin kaksi päätavoitetta -Muutos: Katolinen koulutus ja lähetystyö. Jesuiitat perustivat lukuisia kouluja ja yliopistoja kaikkialle Eurooppaan auttaen ylläpitämään katolisen kirkon merkitystä yhä maallisemmissa ja protestanttisemmissa yhteiskunnissa. Uuden maailman kolonisaation myötä jesuiitat perustivat tehtäviä kaikkialle Latinalaisen Amerikan alueelle voittamaan käännynnäisiä alkuperäiskansojen keskuudessa. Jesuiitat olivat myös ensimmäisten aikojen lähetyssaarnaajia Itä-Aasiassa, mikä edisti katolisuuden leviämistä ympäri maailmaa.
Oliko vastareformaatio onnistunut?
Kyllä ja ei. Kuten yli puoli miljardia protestanttia osoittaa ympäri maailmaa, vastareformaatio ei pysäyttänyt protestantismin leviämistä Euroopassa ja muualla. Vastareformaatio teki kuitenkin paljon uudistamaan monia niistä ongelmista ja liioittelusta, joita Martin Luther alun perin vastusti 95 teesissään. Opin, kirkollisten rakenteiden, uusien uskonnollisten järjestysten ja katolisen hengellisyyden eri puolia selvennettiin tai puhdistettiin, ja katolinen hurskaus herätettiin uudelleen monissa paikoissa. Lisäksi katolisuus saavutti maailmanlaajuisen ulottuvuuden monien lähetyssaarnaajien pyrkimysten kautta, jotka aloitettiin vastareformaation aikana. Nämä uudistukset ja kasvu auttoivat paljon säilyttämään katolisuuden hallitsevana kristillisenä perinteenä.
Varhaiset uudistuspyynnöt kasvoivat kritiikistä renessanssin paavien ja monien papiston maallisiin asenteisiin ja politiikkaan. Uusia uskonnollisia järjestyksiä ja muita ryhmiä perustettiin uskonnollisen uudistamisen toteuttamiseksi – esim. Teatealaiset, kapusiinit, ursuliinit ja erityisesti jesuiitat. Myöhemmin vuosisadalla Ristin Johannes ja Ávilan Pyhä Teresa edistivät karmeliittijärjestyksen uudistusta ja vaikuttivat mystisen perinteen kehittymiseen. Pyhällä Franciscus of Salesilla oli samanlainen vaikutus maallikkojen hartauselämään.
Paavin reaktioita protestantteihin tai uudistusvaatimuksiin roomalaiskatolisen kirkon sisällä ennen vuosisadan puoliväliä oli vähän. Paavi Paavali III: ta (hallitsi 1534–49) pidetään vastareformaation ensimmäisenä paavina. Hän kutsui vuonna 1545 Trentin neuvoston. Neuvosto, joka kokoontui ajoittain vuoteen 1563 asti, vastasi painokkaasti käsiteltyihin kysymyksiin. Sen opillinen opetus oli reaktio luterilaisen korostamaan uskon ja Jumalan armon roolia ja protestanttista sakramenttien lukumäärää ja luonnetta koskevaa opetusta. Kurinpitouudistukset hyökkäsivät papiston korruptioon. Yritettiin säännellä pappeuden ehdokkaiden koulutusta; toimet toteutettiin papiston ylellisen asumisen, sukulaisten nimittämisen kirkon virkaan ja piispojen poissaolon hiippakunnista vastaan. Lääkemääräyksiä annettiin pastoraalihoidosta ja sakramenttien antamisesta.
A.Dagli – De Agostini Editore / age fotostock
Vuonna 1542 perustettu harhaopin torjumiseksi perustettu virasto Roman inkvisitio oli enemmän onnistunut hallitsemaan oppia ja käytäntöjä kuin vastaavat elimet niissä maissa, joissa protestanttien ruhtinailla oli enemmän valtaa kuin roomalaiskatolisella kirkolla. Protestanttista kasvua vastaan kohdistettu poliittinen ja sotilaallinen osallistuminen heijastuu selkeimmin keisari Kaarle V: n ja hänen poikansa Philip II: n, joka oli yhteydessä Espanjan inkvisitioon, politiikkaan.
Kolme lionia / Hultonin arkisto / Getty Images
Erilaiset teologit – etenkin jesuiitta St. Robert Bellarmine – hyökkäsivät protestanttisten reformaattoreiden oppikantoihin, mutta ei ollut ketään, joka kilpailisi teologisen ja moraalisen sitoutumisen kanssa, joka ilmeni Luther tai John Calvinin teoksille ominainen kaunopuheisuus ja intohimo. Roomalaiskatolilaiset pyrkivät korostamaan uskomuksia ja hartausaiheita, jotka olivat protestanttien suorassa hyökkäyksessä – esimerkiksi Kristuksen todellinen läsnäolo eukaristiassa, Neitsyt Mariassa ja Pyhässä Pietarissa. Index Librorum Prohibitorum (”Kiellettyjen kirjojen hakemisto”) perustettiin vuonna 1559 yrittäessään torjua joidenkin protestanttisen uskonpuhdistuksen kirjoitusten leviämistä.
Koulutus oli ennen kaikkea monien uskonnollisten mielissä. Uskonpuhdistuksen johtajat. Uskovien kouluttamiseen tarvitaan päteviä pappeja, ja siten seminaarit lisääntyivät valmistelemaan papistoa kovempaan elämään kirkon palveluksessa. Utopialaisten ideoiden kukoistus oli; kuten Tommaso Campanellan La città del sole (”Auringon kaupunki”) ja Lodovico Agostinin La repubblica immaginaria (”Kuvitteellinen tasavalta”) ovat esimerkkejä tästä uudesta näkemyksestä kirkosta ja kristittyjen tehtävistä. Loyolan pyhän Ignatiuksen vuonna 1534 perustama Jeesus ei ollut nimenomaan opetusjärjestys, mutta oli silti erittäin tärkeä tällä alalla. Ensimmäinen jesuiittakorkeakoulu avattiin Messinassa Sisiliassa vuonna 1548. Vuoteen 1615 mennessä jesuiiteilla oli 372 korkeakoulua ja vuoteen 1755 mennessä – vain 18 vuotta s ennen järjestyksen tukahduttamista – määrä oli noussut 728: een. (Yhteiskunta perustettiin vasta vuonna 1814.)
Toinen merkittävä painopiste vastareaktion uudistuksessa oli jatkuva lähetystyö eri puolilla maailmaa. jonka asuttivat pääasiassa roomalaiskatoliset maat, kuten Espanja ja Portugali. Sellaisten miesten, kuten St.Francis Xavierin ja muiden Aasiassa, sekä Uuden maailman lähetyssaarnaajien työ palkittiin miljoonilla kasteilla, ellei todellisilla kääntymyksillä. Yritettiin myös muuttaa maailman alueita, jotka olivat aiemmin olleet roomalaiskatolisia – esimerkiksi Englantia ja Ruotsia. Suurin osa ”saksalaisista maista”, joilla Luther oli työskennellyt, pysyi protestanttisena hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1546, mutta suuret alueet, ennen kaikkea Baijeri ja Itävalta, palautettiin roomalaiskatolisen vallan vuoksi 1500-luvun lopulla. 1598 palautti Ranskan takaisin roomalaiskatolisen takia, vaikka Nantesin ediktissä (1598) myönnettiin rajoitettu sietokyky protestanteille; se kumottiin vuonna 1685. Ehkä täydellisin vastavoimien voitto oli roomalaiskatolisen herruuden palauttaminen Puolaan. ja Hussite Böömissä.
Gianni Dagli Orti / .com