Mitä eroa rahapolitiikalla ja finanssipolitiikalla on ja miten ne liittyvät toisiinsa?
Rahapolitiikka politiikalla tarkoitetaan keskuspankkien toimia makrotalouspolitiikan tavoitteiden, kuten hintavakauden, täystyöllisyyden ja vakaan talouskasvun, saavuttamiseksi. Finanssipolitiikalla tarkoitetaan liittohallituksen vero- ja menopolitiikkaa. Finanssipoliittiset päätökset päättävät kongressi ja hallinto; Fedillä ei ole roolia finanssipolitiikan määrittelyssä.
Yhdysvaltain kongressi vahvisti keskuspankin makrotaloudellisiksi tavoitteiksi maksimaalisen työllisyyden ja hintavakauden; Niitä kutsutaan joskus keskuspankin kaksoisvaltuuksiksi. Näiden yleisten tavoitteiden lisäksi kongressi päätti, että rahapolitiikan operatiivisessa toiminnassa ei pitäisi olla poliittista vaikutusta. Tämän seurauksena keskuspankki on liittovaltion itsenäinen virasto. hallitus.
Yhdysvaltain keskuspankki käyttää erilaisia poliittisia välineitä edistääkseen lakisääteisiä tavoitteitaan eli maksimaalista työllisyyttä ja hintavakautta. Sen tärkeimmät poliittiset välineet ovat tavoite liittovaltion varojen korolle (korko, jonka pankit veloittavat toisiltaan) Lyhytaikaisten lainojen keskimääräinen korkokanta. Keskuspankin hallinto liittovaltion rahastojen korosta antaa sille mahdollisuuden vaikuttaa markkinoiden lyhytaikaisten korkojen yleiseen tasoon. Säätämällä lyhytaikaisten korkojen tasoa vastauksena talouden näkymien muutoksiin, keskuspankki voi vaikuttaa pidemmän aikavälin korkoihin ja avainhintoihin. Nämä taloudellisten olosuhteiden muutokset vaikuttavat sitten kotitalouksien ja yritysten menopäätöksiin.
Yhdysvaltain keskuspankin rahapoliittinen elin on Federal Open Market Committee (FOMC). FOMC: llä on tällä hetkellä kahdeksan aikataulun mukaista kokousta vuodessa, joiden aikana se tarkastelee talouden ja rahoituksen kehitystä ja määrittää rahapolitiikan asianmukaisen asenteen. Talouden näkymiä tarkastellessaan FOMC tarkastelee, kuinka finanssipolitiikan nykyinen ja ennustettu kehitys voi vaikuttaa keskeisiin makrotalouden muuttujiin, kuten bruttokansantuotteen kasvuun, työllisyyteen ja inflaatioon. Tällä tavoin finanssipolitiikalla on epäsuora vaikutus rahapolitiikan harjoittamiseen sen kautta, että se vaikuttaa koko talouteen ja talouden näkymiin. Esimerkiksi, jos liittovaltion vero- ja meno-ohjelmien ennustetaan lisäävän talouskasvua, keskuspankki arvioi, kuinka nämä ohjelmat vaikuttavat sen keskeisiin makrotaloudellisiin tavoitteisiin – maksimaaliseen työllisyyteen ja hintavakauteen – ja tekisivät asianmukaiset muutokset rahapolitiikan välineisiinsä. / p>