Nisäkkäillä ei ole kykyä lisätä kaksoissidoksia rasvahappoihin yli hiilen 9 ja 10, joten omega-6-linolihappo (18: 2n-6; LA) ja omega- 3 linoleenihappoa (18: 3n-3; ALA) on välttämätöntä ihmisille ruokavaliossa. Ihmiset voivat kuitenkin muuntaa sekä LA: n että ALA: n rasvahapoiksi, joilla on pidemmät hiiliketjut ja suurempi kaksoissidos, vaihtoehtoisella desaturaatiolla ja ketjun pidentymisellä.
Ihmisillä arakidonihappo (20: 4n-6; AA) voidaan syntetisoida LA: sta. Puolestaan AA voidaan muuntaa vielä pidemmäksi rasvahapoksi, dokosapentaeenihapoksi (22: 5n-6; DPA). Samoin ALA voidaan muuntaa dokosaheksaeenihapoksi (22: 6n-3; DHA), vaikka jälkimmäinen konversio onkin rajallinen, mikä johtaa DHA: n pienempiin pitoisuuksiin veressä kuin suoraan nauttimalla. Tätä havainnollistavat vegaanien ja kasvissyöjien tutkimukset. Jos ruokavaliossa on suhteellisen enemmän LA: ta kuin ALA: ta, se suosii DPA: n muodostumista LA: sta eikä DHA: ta ALA: sta. Tätä vaikutusta voidaan muuttaa muuttamalla LA: ALA: n suhteellista suhdetta, mutta se on tehokkaampi, kun monityydyttymättömien rasvahappojen kokonaissaanti on alhainen.
Ennenaikaisilla vastasyntyneillä kyky muuntaa LA AA: ksi ja ALA: ksi DHA: ta on rajoitetusti, ja esimuodostettuja AA: ta ja DHA: ta voidaan tarvita vastaamaan kehittyvien aivojen tarpeisiin. Sekä AA: ta että DHA: ta esiintyy äidinmaidossa ja ne auttavat yhdessä vanhempien rasvahappojen LA ja ALA kanssa vastaamaan vastasyntyneen lapsen vaatimuksia. Moniin äidinmaidonkorvikkeisiin on lisätty AA: ta ja DHA: ta tarkoituksena tehdä niistä vastaavampia kuin ihmisen maidon.
Tärkeät ravintoaineet määritellään ravinnoksi, jota ei voida syntetisoida de novo riittävässä määrin normaalia fysiologista toimintaa varten. Tämä määritelmä täyttyy LA: lla ja ALA: lla, mutta ei aikuisten pidemmän ketjun johdannaisilla. Erityisesti pidemmän ketjun johdannaisilla on kuitenkin farmakologisia ominaisuuksia, jotka voivat moduloida sairausprosesseja, mutta tätä ei pidä sekoittaa ruokavalion välttämättömyyteen.
Vuosien 1930 ja 1950 välillä arakidonihappoa ja linoleenihappoa kutsuttiin ”välttämättömiksi”, koska kukin pystyi enemmän tai vähemmän täyttämään rasvattomassa ruokavaliossa olevien rottien kasvuvaatimukset. Arild Hansen osoitti 1950-luvulla, että ihmisillä: rasvattomalla maidolla ruokituilla lapsilla kehittyi välttämätön rasvahappojen puute. Sille oli ominaista lisääntynyt ruoan saanti, huono kasvu ja hilseilevä dermatiitti, ja se parantui antamalla maissiöljyä.
Myöhempi Hansenin työ satunnaistettiin 426 lasta neljään hoitoon: modifioitu lehmänmaito kaava, rasvaton maitoseos, rasvaton maitoseos kookosöljyllä tai lehmänmaito kaakaoöljyllä. Rasvattoman maitoseoksen tai kookosöljyvalmisteen saaneille lapsille kehittyi välttämättömiä rasvahappojen puutosoireita. Tämä voitaisiin parantaa antamalla etyylilinoleaattia (linolihapon etyyliesteri) noin 1%: lla energian saannista.
Collins et ai. 1970 olivat ensimmäiset, jotka osoittivat linolihapon puutteen aikuisilla. He havaitsivat, että laskimonsisäisesti glukoosilla ravitut potilaat eristyivät rasvatarvikkeistaan ja kehittivät nopeasti välttämättömien rasvahappojen puutteen (plasman 20: 3n-9/20: 4n-6-suhteen kasvun) ja iho-oireiden biokemialliset merkit. Tätä voitaisiin hoitaa infusoimalla lipidejä, ja myöhemmät tutkimukset osoittivat, että auringonkukkaöljyn paikallinen käyttö ratkaisisi myös iho-oireet. Linolihapolla on erityinen rooli ihon vedenläpäisevyyden esteen ylläpitämisessä, todennäköisesti asyyliglykosyyliseramidien ainesosina. Tätä roolia ei voida täyttää millään ω-3-rasvahapolla tai arakidonihapolla.
ω-6-rasvahappojen pääasiallinen fysiologinen vaatimus johtuu arakidonihaposta. Arakidonihappo on prostaglandiinien, leukotrieenien, joilla on tärkeä rooli solujen signaloinnissa, ja endogeenisen kannabinoidianandamidin tärkein esiaste. Metaboliitit ω-3-reitiltä, lähinnä eikosapentaeenihaposta, ovat enimmäkseen inaktiivisia, ja tämä selittää, miksi ω-3-rasvahapot eivät korjaa lisääntymishäiriötä rotilla, joissa arakidonihappoa tarvitaan kohdun supistumista aiheuttavien aktiivisten prostaglandiinien valmistamiseksi. Jossakin määrin mikä tahansa ω-3 tai ω-6 voi vaikuttaa EFA-puutteen kasvua edistäviin vaikutuksiin, mutta vain ω-6-rasvahapot voivat palauttaa lisääntymiskyvyn ja korjata rottien ihotulehduksen. Erityisiä rasvahappoja tarvitaan edelleen kriittisissä elämänvaiheissa (esim. Imetys) ja joissakin tautitiloissa.
Epätieteellisessä kirjoituksessa yleinen käytäntö on, että termi välttämätön rasvahappo käsittää kaikki ω-3- tai -6-rasvahapot. happoja. Konjugoituja rasvahappoja, kuten kalenterihappoa, ei pidetä välttämättöminä. Auktoriteettilähteet sisältävät koko perheen, mutta yleensä antavat ruokavaliosuosituksia vain LA: lle ja ALA: lle, lukuun ottamatta DHA: ta alle 6 kuukauden ikäisille lapsille.WHO / FAO: n ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen viimeisimmät tarkastelut ovat tarkastelleet todisteita ja antaneet suosituksia LA: n ja ALA: n vähäisistä saannista ja ovat myös suositelleet pidemmän ketjun ω-3-rasvahappojen saantia rasvaisen kalan kulutuksen ja pienempi sydän- ja verisuonitautien riski. Jotkut aikaisemmat katsaukset keräsivät kaikki monityydyttymättömät rasvahapot yhteen ilman, että olivatko ne lyhyt- tai pitkäketjuisia PUFA: ta vai olivatko ne ω-3 ja ω-6 PUFA.
Ehdollinen välttämättömyysMuokkaa
Perinteisesti LC-PUFA: t eivät ole välttämättömiä terveille aikuisille. Koska LC-PUFA: ta vaaditaan joskus, niitä voidaan pitää ehdollisesti välttämättöminä rasvahapoina.