Tämä on teknisesti lyhyempi muotoilu Sokrates-lausunnosta: ”En tiedä enkä usko, että tiedän” (Platonissa, Apologia 21d). laajalti Platonin Sokratesille omistettu sekä muinaisina että uusina aikoina, ei todellakaan esiinny missään Platonin teoksissa muodossa ”Tiedän, etten tiedä mitään”. Platonin Sokrates.
Todisteita siitä, että Sokrates ei oikeastaan väitä tietävänsä mitään, löytyy Apologiasta 29b-c, jossa hän väittää kahdesti tietävänsä jotain. Ks. Myös anteeksipyyntö 29d, jossa Sokrates kertoo olevansa niin luottavainen vaatimuksessaan tietoon kohdissa 29b-c, että hän on valmis kuolemaan sen puolesta.
Sanotaan kuitenkin anteeksipyynnössä Platonin olevan Sokrates tuntuu viisaammalta kuin kukaan muu, koska hän ei usko tietävänsä mitä ei tiedä.
… …οικα γοῦν τούτου γε σμικρῷ τινι αὐτῷ τούτῳ σοφώτερος εἶναι, ὅτι ἃ μὴ οἶδα οὐδὲ οἴομαι εἰδέναι.
… Näyttää siltä, että vain tässä pienessä asiassa olen viisaampi kuin tämä mies, en usko, että en usko minä tiedä kumpi tahansa.
Yleisemmässä käännöksessä sanotaan: ”Vaikka en usko, että kumpikaan meistä tietää jotain todella kaunista ja hyvää, olen paremmin kuin hän on – sillä hän ei tiedä mitään ja ajattelee tietävänsä. En tiedä enkä usko, että tiedän ”. Kummankin käännöksen me käytämme, on otettava huomioon konteksti, jossa tämä kohta esiintyy; Sokrates, mennyt ”viisaan” miehen luokse ja keskustellut hänen kanssaan, vetäytyy ja ajattelee edellä mainittua itsessään. Koska Sokrates kielsi kaikenlaisen tiedon, yritti sitten löytää itsensä viisaampi poliitikkojen, runoilijoiden ja käsityöläisten joukosta. Näyttää siltä, että poliitikot väittivät viisautta ilman tietoa; runoilijat voisivat koskettaa ihmisiä sanoilla, mutta eivät tienneet heidän merkitystään; ja käsityöläiset saivat tietoa vain tietyillä ja kapeilla aloilla. Oracle-vastauksen tulkinta saattaa olla Sokrates-tietoisuus omasta tietämättömyydestään.
Sokrates käsittelee tätä lauseita myös Platonin dialogissa Meno, kun hän sanoo:
καὶ νῦν περὶ ἀρετῆς ὃ ἔστιν ἐγὼ μὲν οὐκ οἶδα, σὺ μέντοι ἴσως πρότερον μὲν ᾔδησθα πρὶν ἐμοῦ ἅψασθαι, νῦν μέντοι ὅμοιος εἶ οὐκ εἰδότι.
(trans. GMA Grube)
Tässä Sokrates pyrkii muuttamaan Menon mielipidettä, joka oli vakaasti uskovainen omaan mielipiteeseensä ja jonka tietopyyntö Sokrates oli kumonnut.
Lähinnä kysymys aloittaa ”sokraattisen postin” länsimaisen filosofian. Sokrates aloittaa kaiken viisauden ihmettelemisellä, joten on aloitettava tietämättömyyden tunnustaminen. Loppujen lopuksi Sokratesin dialektinen opetusmenetelmä perustui siihen, että hän opettajana ei tiennyt mitään, joten hän saisi tietoa oppilaistaan vuoropuhelun avulla. / p>
On myös Diogenes Laërtiuksen katsaus teokseen Elävät ja tärkeiden filosofien mielipiteet, jossa hän mainitsee muun muassa Sokratesin tavan sanoa: ”εἰδέναι μὲν μηδὲν πλὴν αὐτὸ τοῦτο εἰδέναι” tai ”että ei tiennyt muuta kuin että hän tiesi juuri sen tosiasian (eli että hän ei tiennyt mitään) ”.
Jälleen, lähempänä lainausta, on kohta Platonin Apologiassa, jossa Sokrates sanoo, että keskusteltuaan jonkun kanssa hän alkoi ajatella, että:
Olen viisaampi kuin tämä mies, sillä kumpikaan meistä ei näytä tietävän mitään suurta ja hyvää; mutta hän haluaa tietävänsä jotain, vaikka hän ei tiedä mitään; kun taas minä, koska en tiedä mitään, niin en myöskään mielelläni tee. Tässä vähäisessä määrin näytän ole viisaampi kuin hän, koska en halua tietää, mitä en tiedä.
On myös uteliaisuutta, että siellä on enemmän kuin yksi kohta kertomukset, joissa Sokrates väittää tuntevansa jotakin aihetta, esimerkiksi rakkaudesta:
Kuinka voisin äänestää ”Ei”, kun ainoa asia, jonka minä sanon ymmärtäväni olevan rakkauden taidetta (τὰ ἐρωτικά)
En tiedä käytännössä mitään, paitsi tietty pieni aihe – rakkaus (τῶν ἐρωτικῶν), vaikka ajattelin tässä asiassa olla hämmästyttävä (δεινός), parempi kuin kukaan muu, menneisyys tai nykyisyys