Muinaisen Kreikan filosofiaMuokkaa
Länsimaisessa filosofiassa tabula rasan käsite voidaan jäljittää Aristoteles, joka kirjoittaa ”käsittelemättömän tabletin” tutkielmassaan De Anima (Περί Ψυχῆς, ”Sielulla”). Yhdessä tämän tutkielman tunnetuimmista kohdista hän kirjoittaa, että:
Haven ”t käsittelimme jo vaikeuksia vuorovaikutuksessa, johon liittyy yhteinen Kun sanoimme, että mieli on tietyssä mielessä mahdollisesti ajateltavaa, vaikka se ei todellakaan ole mitään ennen kuin se on ajatellut? Minkä sen mielestä täytyy olla siinä, aivan kuten hahmojen voidaan sanoa olevan kirjoitustableteilla, joilla on vielä mikään ei ole kirjoitettu: juuri näin tapahtuu mielellä.
Tätä ajatusta kehitettiin muinaiskreikkalaisessa filosofiassa stoialaisten koulun toimesta. Stoinen epistemologia korostaa, että mieli alkaa tyhjästä, mutta hankkii tiedon, kun ulkomaailma on vaikuttunut siihen. Doksografi Aetius tiivistää tämän näkemyksen seuraavasti: ”Kun ihminen syntyy, stoilaiset sanovat, hänellä on käskevä osa sieluaan kuin paperille valmiina kirjoitettavaksi ”Diogenes Laërtius syyttää samanlaista vakaumusta Stiumin Zenon Citiumista kirjoittaessaan julkaisussa Lives and Op tärkeiden filosofien inionit, jotka:
Havainto on jälleen mielessä tuotettu vaikutelma, jonka nimi on asianmukaisesti lainattu sinetin tekemistä vaha-vaikutelmista ; ja käsitys, jonka he jakavat, ymmärrettäväksi ja käsittämättömäksi: ymmärrettäväksi, jota he kutsuvat tosiseikkojen kriteeriksi ja jonka tuottaa todellinen esine ja joka on siten samanaikaisesti mukautettavissa kyseiseen esineeseen; Käsittämätön, jolla ei ole yhteyttä mihinkään todelliseen esineeseen, tai muuten, jos sillä on sellainen suhde, ei vastaa sitä, vaan on epämääräinen ja epäselvä esitys.
Avicenna (11. vuosisata) Muokkaa
1100-luvulla persulafilosofi Avicenna (arabia: Ibn Sina) kehitti tabula rasan teoriaa selkeämmin. Hän väitti, että ”ihmisen äly syntymässä muistutti tabula rasaa, puhdasta potentiaalia, joka toteutuu koulutuksen kautta ja joka tuntee”. Siten Avicennan mukaan tieto saavutetaan ”empiirisen perehtymisen esineisiin tässä maailmassa, josta abstraktiot universaalit käsitteet”, joka kehittyy ”sylogistisen päättelymenetelmän avulla; havainnot johtavat ehdotuslausuntoihin, jotka yhdistettynä johtavat edelleen abstrakteihin käsitteisiin ” Lisäksi hän väitti, että älyllä itsessään ”on kehitysastetta staattisesta / aineellisesta älystä (al-aql al-hayulani), että potentiaalisuus voi hankkia tietoa aktiiviselle älylle (al- aql al-fail), ihmisen älykkyyden tila yhdessä täydellisen tiedon lähteen kanssa. ”
Ibn Tufail (12. vuosisata) Edit
1200-luvulla Andalusian ja islamin filosofi ja kirjailija Ibn Tufail (lännessä Abubacer tai Ebn Tophail) tunnusti tabula rasan teorian ajatuskokeiluna arabiafilosofisen romaaninsa Hayy ibn Yaqdhanin kautta, jossa hän kuvaa villin lapsen mielen kehitystä ”tabula rasasta”. aikuisen omaan, täysin eristyneenä yhteiskunnasta ”autiomaassa, pelkästään kokemuksen kautta.
Hänen filosofisen romaaninsa nimeltä Philosophus Autodidactus, jonka julkaisi Edward Pococke nuorempi vuonna 1671, latinankielisellä käännöksellä oli vaikutusta John Locken tabula rasan muotoiluun Esseessä, joka koski ihmisen ymmärrystä.
Aquinolaiset (13. vuosisata) Muokkaa
naishahmo (Sibyl ja Tabula Rasa), kirjoittanut Diego Velázquez , n. 1648 Platoniset käsitykset ihmismielistä kokonaisuutena, joka oli olemassa jo jossain taivaassa, ennen kuin hänet lähetettiin liittymään ruumiiseen täällä Maan päällä (vrt. Platonin fhaedo ja apologia sekä muut). Pyhä Bonaventure (myös 1300-luku) oli yksi Aquinoksen kiihkeimmistä älyllisistä vastustajista ja tarjosi vahvimpia argumentteja kohti mielen platonista ajatusta.
Fortescue (1400-luku) Muokkaa
Avicennan, Ibn Tufailin ja Aquinaan kirjoitukset tabula rasa -teoriassa olivat edistyneitä ja testaamattomia useita vuosisatoja.Esimerkiksi myöhäiskeskiajan englantilainen oikeustieteilijä Sir John Fortescue ottaa teoksessaan In Praise of the Laws of England (VI luku) itsestäänselvyytenä tabula rasan käsitteen korostaen sitä perustana koulutuksen tarpeelle. nuoret yleensä ja erityisesti nuorista prinsseistä:
|
Hänen igitur, Princeps, dum Adolescens es, Anima tua velut Tabula rasa, depinge eam, ne in futurum ipsa Figuris minoris Frugi delectabilius depingatur. > |
Siksi, prinssi, vaikka olisit nuori ja mielesi on kuin puhdas pöytä, vakuutu siihen asioita, jotta tulevaisuudessa siihen ei vaikuttaisi miellyttävämmin vähemmän arvokkailla kuvilla. |
Locke ( 1700-luku) Muokkaa
Moderni ajatus teoriasta johtuu lähinnä John Locken ajatuksen ilmaisusta esseassa, joka koskee ihmisen ymmärtämistä, erityisesti käyttämällä termiä ”valkoinen kirja” kirjan II kirjassa, luku. I, 2. Locken filosofiassa tabula rasa oli teoria, jonka mukaan (ihmisen) mieli on syntyessään ”tyhjä levy”, jolla ei ole sääntöjä tietojen käsittelylle, ja että tiedot lisätään ja käsittelyn säännöt muodostavat yksin yksi ”. s aistikokemukset. Käsite on keskeinen Lockeanin empirismissä; se toimii lähtökohtana Locken myöhemmälle selitykselle (II kirjassa) yksinkertaisista ideoista ja monimutkaisista ideoista.
Kuten Locke ymmärtää, tabula rasa tarkoitti, että yksilön mieli syntyi tyhjänä ja siinä korostettiin myös yksilöiden vapautta laatia oma sielu. Yksilöt voivat vapaasti määritellä hahmonsa sisällön – mutta perusidentiteettiä ihmislajin jäsenenä ei voida muuttaa. Tätä olettamusta vapaasta, itse kirjoittamasta mielestä yhdistettynä muuttumaton ihmisluonto johtaa Lockean oppiin ”luonnollisista” oikeuksista. Locken ajatusta tabula rasasta verrataan usein Thomas Hobbesin näkemykseen ihmisluonnosta, jossa ihmisille on ominaista henkinen sisältö – erityisesti itsekkyys. / p>
Freud (1800-luku) Muokkaa
Tabula rasa esiintyy myös Sigmund Freudin psykoanalyysissä. Freud kuvasi persoonallisuuden piirteet muodostuvan perheen dynamiikasta (katso Oidipus-kompleksi). Freudin teoriat viittaavat siihen, että ihmisillä ei ole vapaata tahtoa, mutta myös että geneettiset vaikutukset ihmisen persoonallisuuteen ovat vähäisiä. Freudilaisessa psykoanalyysissä ihminen määrittelee suurelta osin kasvatuksensa.