Sami, myös kirjoitettu saameksi tai Sama, Sami, Sabme, kutsutaan myös Lappiksi, joka on saamen kieltä puhuvan kansan jäsen ja joka asuu Lapissa ja sen lähialueilla Pohjois-Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa sekä Venäjän Kuolan niemimaalla. Kolme saamen kieltä, jotka eivät ole keskenään ymmärrettäviä, pidetään joskus yhden kielen murteina. He kuuluvat uralilaisten perheen suomalais-ugrilaiseen osastoon. Lähes kaikki saamelaiset ovat nyt kaksikielisiä, ja monet eivät edes puhu äidinkieltään. 1900-luvun lopulla Norjassa oli 30000 – 40 000 saamelaisia ja Ruotsissa noin 20 000, Suomessa 6000 ja Venäjällä 2000 saamelaista.
Saamelaiset ovat pohjoismaisessa Skandinaaviassa asuneiden nomadien jälkeläisiä tuhansia vuosia. Kun suomalaiset saapuivat Suomeen, noin 100-luvulta lähtien, saamelaiset siirtokunnat todennäköisesti hajaantuivat koko maahan; tänään ne rajoittuvat sen pohjoiseen ääripäähän. Ruotsissa ja Norjassa ne on samalla tavoin työnnetty pohjoiseen. Saamelaisten alkuperä on epäselvä; jotkut tutkijat sisällyttävät heidät paleosiberialaisiin kansoihin; toiset väittävät olleensa alppien ja tulleet Keski-Euroopasta.
Poronhoito oli saamelaisten talouden perusta viime aikoihin asti. Vaikka saamelaiset metsästivät poroja alusta lähtien ja pitivät niitä pieninä määrinä pakkaus- ja houkutuseläiminä, täysimittainen nomadismi suurilla laumoilla alkoi vasta muutama vuosisata sitten. Poronhoito-saamelaiset asuivat teltoissa tai nurmikodeissa ja muuttivat laumallaan viiden tai kuuden perheen yksiköissä täydentäen ruokavaliotaan matkan varrella metsästämällä ja kalastamalla.
Nomadismi on kuitenkin käytännössä hävinnyt; loput karjanhoitajat seuraavat nyt poroja yksin, kun heidän perheensä asuvat pysyvässä modernissa asunnossa. Vaikka yksikön porot paimennetaan yhteisöllisesti, kukin eläin omistaa erikseen. Monet norjalaiset saamelaiset ovat rannikkokalastajia, ja muilla alueilla asuvien elinkeinot riippuvat maataloudesta, metsätaloudesta, makean veden kalastuksesta ja kaivostoiminnasta tai valtion, teollisuuden ja kaupan työllisyydestä kaupungeissa. Sami osallistuu yhä enemmän skandinaaviseen ammatti-, kulttuuri- ja akateemiseen maailmaan.
Suomen kolttasaamelaiset (ja ehkä myös venäläiset saamelaiset) kuuluvat venäläisiin ortodoksisiin; useimmat muut ovat luterilaisia. Shamaani oli tärkeä ei-kristillisessä saamelaisyhteiskunnassa, ja joitain shamanistisia parantamisrituaaleja tehdään edelleen. Ainakin useimmissa pohjoisissa saamelaisyhteisöissä on vahva evankelinen seurakunta (laestadianismi), jossa paikalliset seurakunnat ovat käytännössä itsenäisiä.
Skandinavian maat yrittivät säännöllisesti omaksua saamelaisia, ja saamen kielet kouluissa ja julkisessa elämässä olivat pitkään kiellettyjä. 1900-luvun jälkipuoliskolla kiinnitettiin kuitenkin huomiota saamelaisvähemmistön ongelmiin, joista tuli entistä vakuuttavampia pyrkimyksissä säilyttää perinteinen yhteiskuntansa ja kulttuurinsa käyttämällä saamelaisia kouluissa ja suojelemalla poron laitumia. Kussakin maassa on saamelaisten poliittisia ja kulttuuriyhteiskuntia, ja muutama saamelaislehti ja radio-ohjelma. Katso myös Lappi.