Early historyEdit
Vanha raitiovaunu, joka ylittää East River
Rooseveltin saari oli yhdistetty Manhattaniin vaunulinjalla, joka ylitti Queensboro-sillan yli sen avaamisesta vuonna 1909. Vaunut Queensiin ja sieltä pysähtyivät keskellä siltaa vastaamaan hissillä, joka sitten vei matkustajat alas saarelle. Ainoa yhteys saaren muuhun kaupunkiin, vaunu pysyi käytössä 7. huhtikuuta 1957 asti kauan sen jälkeen, kun suurin osa muista vaunupalveluista oli purettu kaupungissa, ja se oli viimeinen vaunulinja New Yorkin osavaltiossa; se korvattiin linja-autoilla. Tuolloin valmistui silta Queensiin, joka vaati kiertomatkan Manhattanille.
1970-luvun puolivälistä lähtien Rooseveltin saari rakennettiin uudelleen pienen tai keskituloisimman asuntohankkeen toteuttamiseksi, mikä uuden julkisen liikenteen yhteyden rakentaminen kaupunkiin. Vaunuradat olivat huonontuneet korjaamattomasti, eikä Roosevelt Islandin metroasemaa, joka palveli saarta 63. kadun metroyhteyden kautta, ei ollut vielä saatu päätökseen. Vuonna 1971 Urban Development Corporation pidätti Lev Zetlin Associatesin valitsemaan ja suunnittelemaan kauttakulkuliikenteen Rooseveltin saarelle. James AO ”Kon PE johti LZA-tiimiä toteutettavuustutkimuksen ja suunnittelun toteuttamisessa. Tutkittiin kolmea vaihtoehtoista liikennemuotoa: lautta, hissi sillalta ja ilmaradatie. Raitiotie valittiin ja järjestelmä suunniteltiin tarjouksia varten. Von Roll valittiin toimittamaan ja pystyttämään raitiovaunu ja sen varusteet. Rooseveltin saarelle tulevan hissin ollessa suljettuna sillan kävelytie suljettiin vuonna 1974, odottaen raitiotien avaavan pian. Raitiovaunujärjestelmän tornit pystytettiin heinäkuuhun 1975 mennessä, valmistumisen odotetaan olevan saman vuoden joulukuussa.
Raitiovaunujärjestelmä avattiin heinäkuussa 1976 väliaikaisena ratkaisuna saaren työmatkatarpeisiin. Kun metroprojekti jäi myöhemmälle aikataulusta, ”raitiovaunu” muuttui suositummaksi ja muutettiin pysyväksi tilaksi, ja raitiovaunulla oli monopoli Rooseveltin saaren ja muun Manhattanin välillä, kunnes metroyhteys saarelle oli lopullisesti valmis lokakuussa 1989. Ennen kuin metro avattiin, käytössä oli kuitenkin kaksi suurta häiriötä: vuonna 1978 huonontuneiden kaapelien korvaamiseksi ja vuonna 1986 raitiotien vastuuvakuutuksen päättymisen jälkeen.
Jälkeen 63. kadun metro valmistui, päivittäinen matkustajamäärä laski voimakkaasti 5500 päivittäisestä ajajasta vuonna 1989 3 000 vuoteen 1993. Raitiovaunu suljettiin lokakuusta 1993 tammikuuhun 1994 korjaustöiden vuoksi.
Raitiovaunu oli viimeinen pysähdyspaikka rahakkeiden käyttö New Yorkin kauttakulkujärjestelmässä. Aluksi se käytti erityistä tunnusta, joka myöhemmin korvattiin metrojen ja linja-autojen tavallisella lajikkeella. Vaikka tunnukset poistettiin asteittain MetroCardin hyväksi vuoteen 2003 mennessä, raitiovaunu alkoi hyväksyä MetroCard-kortteja vasta 1. maaliskuuta 2004. Hinta on sama kuin busseissa ja metroissa: 2,75 USD yksisuuntaiselle matkalle ilmaiset kuljetukset metroon ja busseihin. Vuoden 2005 New York City -liikennelakon aikana raitiotie oli yksi harvoista kaupungin sisäisistä julkisen liikenteen järjestelmistä, jotka olivat edelleen yksityisiä.
BreakdownsEdit
Yksi tornista, joka tukee raitiotietä
18. huhtikuuta 2006 noin 17:22 EDT, kaksi raitiovaunua oli jumissa East Riverin yli seitsemäksi tunniksi mekaanisten ongelmien takia ja loukkuun 69 ihmistä. Pelikoreja, joihin mahtuu 15 ihmistä, lähetettiin jumissa oleviin köysiradoihin klo 22.55 lasten ja vanhusten edetessä, ja jokainen pelastus kesti noin 20 minuuttia. Nämä korit kuljettivat myös raitiovaunuihin tarvikkeita, kuten huopia, vauvanruokaa ja ruokaa, jäljellä oleville matkustajille. Rooseveltin saarella kulkevan raitiovaunun matkustajat pelastettiin 19. huhtikuuta klo 2:55 mennessä, kun taas Manhattanin raitiovaunulla olevat matkustajat pelastettiin vasta kello 4.77.
Huhtikuussa 2006 tapahtunut tapaus oli ollut toisen kerran kahdeksan kuukauden aikana raitiovaunujärjestelmä menetti virran. 2. syyskuuta 2005 yli 80 ihmistä oli loukussa raitiovaunulla yli 90 minuutin ajan. Tämän tapahtuman jälkeen valtion tarkastajat viittasivat Roosevelt Islandin raitiovaunuun, koska sillä ei ollut toiminnassa olevaa dieselmoottoria tai moottorigeneraattoria. Ulkomaisen työministeriön mukaan järjestelmä ei läpäissyt sähkötarkastusta eikä voinut toimia, kun sähkökatko tapahtui 18. huhtikuuta.
Raitiotie keskeytti toimintansa huhtikuun 2006 tapahtuman jälkeen, ja se avattiin uudelleen 1. syyskuuta 2006. Raitiovaunun varavoimajärjestelmät uusittiin, ja ”hätätilanteessa jokainen auto on nyt varustettu peitteillä, vedellä, ruoalla ja wc: llä yksityisverholla. Autonhoitajat kantavat matkapuhelimia radioineen.”
RenovationEdit
Roosevelt Islandin terminaali kunnostettavana
Raitiotie suljettiin 1. maaliskuuta 2010 osana järjestelmän päivittämistä ja nykyaikaistamista koskevaa 25 miljoonan dollarin hanketta. Ranskalaisen Poma-yrityksen avulla kaikki komponentit vaihdettiin, lukuun ottamatta kolmea Parannusten joukossa uusien raitiovaunujen kaapeleiden ja henkilöautojen sallitaan nyt toimia toisistaan riippumattomasti ”kahden matkan” järjestelmässä. Ennen tätä autojen piti matkustaa samanaikaisesti, mikä aiheutti huoltoa ja hätäapua. Vanhat mökit voidaan säilyttää Rooseveltin saarella ja / tai museossa.