PÄÄTELMÄ
Tutkimuksessamme havaitsimme, että yleisimmät oireet yleislääkäreillä olivat dyspepsia, anemia ja vatsakipu. Löysimme myös, että yleislääkärit lokalisoitiin pääosin antrumiin, ja yleisin histopatologinen tyyppi oli HP.
Carmack et ai. löysi GP: n esiintyvyyden 6,35 prosentiksi 121 564 EGD-leikkauksessa. Yleisin polyyppityyppi oli FGP: t, joiden osuus kaikista polyypeistä oli 77%, kun taas HP: t ja FHP: t olivat 17% kaikista polyypeistä. 16 prosentilla polyypeiksi määritellyistä vaurioista ei ollut histopatologista polyyppia tai pahanlaatuista histologiaa. Ne liittyivät FGP: n korkeaan taajuuteen pitkäaikaisella PPI-käytöllä ja matalalla HPy-infektion taajuudella. Elhanafi et ai. raportoi, että yleisimpi polyyppityyppi oli HP 7090 endoskooppisessa toimenpiteessä. He päättelivät, että se voi johtua lisääntyneestä HPy-infektiosta. Kuitenkin Macenlle-Garcia et ai. raportoi, että GP löydettiin 18 potilaalta (0,33%) ja yleisimpiä tyyppejä oli HP 5,314 EGD-menettelyssä. Roseau et ai. -Tutkimuksessa GP löydettiin 191 potilaalta (1,3%) 13 000 EGD-toimenpiteestä. Polyyppien histologia oli HP 48 potilaalla, FGP 17 potilaalla ja AP 6 potilaalla, kun taas 118 potilaan (61,8%) histologia oli joko gastriitti tai normaali histologia. Fann et ai.: N suorittamassa 157 902 endoskooppisessa toimenpiteessä polyyppien ilmaantuvuuden havaittiin olevan 2,56% ja yleisimmän tyypin FGP.
Tutkimuksessamme yleisimpiä polyypityyppejä olivat HP. HPy-infektiotaajuus maassamme on 82%. Maissa, joissa HPy-taajuus on korkea kuin maassamme, yleisimmät polyypit ovat HP: itä. García-Alonso et ai.: N suorittamassa tutkimuksessa polypoidisia vaurioita havaittiin 269 potilaalla (4,2%) 6,307 EGD-menettelyssä. Potilaiden keski-ikä oli 65 vuotta ja naisten osuus 61%. Polyyppien histologia oli 50,9% HP, 7,4% FGP ja 3% AP. Adenokarsinooman ilmaantuvuus oli myös 1,9%. Histopatologinen diagnoosi oli normaali limakalvo 29,7%: lla potilaista, joilla oli polypia EGD: ssä. Morais et ai. raportoitiin yleislääkäreistä 153 potilaalla (0,59%) 26 000 endoskooppisessa toimenpiteessä. Näistä potilaista 41,2% oli naisia ja potilaiden keski-ikä oli 64 vuotta. Polyyppien esiintyvyys oli HP 71,3%, FGP 16,3% ja AP 12,4%. Adenokarsinooma havaittiin yhdellä potilaalla, jolla oli HP ja yhdellä potilaalla, jolla oli AP. Molaei et ai. ilmoitti GP: n taajuudeksi 69,2% HP: lle, 6,6% FGP: lle ja 4,7% AP: lle. Potilaiden keski-ikä oli 49 vuotta ja 73% miehiä. Polyyppien koko oli < 10 mm 87 prosentissa tapauksista. Fann ym. -Tutkimuksessa keski-ikä oli 54,7 vuotta, 63% potilaista oli naisia ja 37% potilaista miehiä. Tutkimuksessamme noin 80% potilaista, joille diagnosoitiin yleislääkäri, oli > 50 vuotta. Iän ja polyypin koon ja määrän välillä ei ollut yhteyttä. HP: t ja AP: t esiintyvät yleensä vanhemmilla henkilöillä. Maamme aikaisemmissa tutkimuksissa yleislääkäreiden ilmaantuvuus oli 0,59–3,4%. Tutkimuksessamme GP: n ilmaantuvuus oli 0,34%, mikä oli pienempi kuin useimmissa muissa tutkimuksissa. Syyt tähän voivat johtua hyvänlaatuista patologiaa sairastavien potilaiden poissulkemisesta tai epäasianmukaisesta polyyppinäytteestä. Maassamme on vain vähän tutkimuksia yleislääkäreistä. Gencosmanoglu et ai.: N suorittamassa tutkimuksessa GP: n ilmaantuvuus oli 3,4%, ja 46% polyypeistä havaittiin olevan HP: itä, 18%: n havaittiin olevan FHP: itä ja 14%: n havaittiin olevan FGP: itä. Potilaiden keski-ikä oli 51 vuotta ja naisten osuus 58%. Polypin koon todettiin olevan < 5 mm 58%: lla potilaista. Karaman et ai. -Tutkimuksessa GP löydettiin 69 potilaalta (0,59%) 11 598 EGD-toimenpiteestä. Vaikka 69% kaikista polyypeistä oli HP: itä, 10% oli FGP: itä. Buyukasik et ai.: N suorittamassa tutkimuksessa HP: itä löydettiin 66,7%: lla 55.987 EGD-menettelystä. GP: n ilmaantuvuus oli 2,22% ja HP: n korkein taajuus todettiin 36,2%: na Vatansever et ai. Tutkimuksessamme yleisimmät polyypit olivat HP: t. HP: n taajuus oli kuitenkin korkeampi kuin aiemmissa tutkimuksissa. Lisäksi FGP-taajuus oli merkittävästi pienempi kuin muissa tutkimuksissa. GPiry löydettiin kuitenkin 66 (1,95%) potilaasta 3,375 EGD-toimenpiteessä Demiryilmaz et ai. Näillä potilailla havaittiin yhteensä 88 mahalaukun polypoidi-vaurioita. Polyyppien histopatologinen tutkimus paljasti 80,7% HP: nä, 17% tulehduksellisina polyypeinä ja 2,3% AP: na. FGP: tä ei havaittu tässä tutkimuksessa.
FGP oli yleisimpi polyypi joissakin tutkimuksissa. Näiden polyyppien esiintyvyys on lisääntynyt HPy-infektion esiintyvyyden vähenemisen ja PPI-lääkkeiden käytön lisääntyessä. Graham kuvaili ensin FGP: n kehittymistä kolmella omepratsolilla hoidetulla potilaalla vuonna 1992. Tämän määritelmän jälkeen lisääntynyt FGP-taajuus PPI: n käytöllä on osoitettu monissa tutkimuksissa.Tällaisen suhteen olemassaolo aiheuttaa ahdistusta sekä lääkäreissä että potilailla, jotka tarvitsevat pitkäaikaista PPI-käyttöä. Jalving et ai.: N suorittamassa tutkimuksessa FGP-taajuus ei lisääntynyt potilailla, jotka käyttivät PPI: tä < vuoden ajan. PPI: n pitkäaikaisen käytön havaittiin kuitenkin lisäävän FGP: n kehittymisen riskiä nelinkertaiseksi. Dysplasian riski ei kuitenkaan lisääntynyt. Kun alaryhmäanalyysi tehtiin, FGP: n kehittymisen riski havaittiin lisääntyneen merkittävästi potilailla, joilla oli PPI yli 5 vuoden ajan. Pitkäaikaisesta PPI: n käytöstä johtuva lisääntynyt riski sairastua FGP: hen ei ollut erilainen omepratsolia ja muita PPI: tä käyttävien potilaiden välillä. Joissakin tutkimuksissa ei kuitenkaan ole havaittu lisääntynyttä FGP-taajuutta PPI: n käytön yhteydessä. Yhteensä 30 347 HPy-negatiivista potilasta arvioitiin ja FGP-taajuuden todettiin olevan samanlainen kuin 28 096 potilaalla, jotka eivät käytä PPI: tä, ja 2251 potilaalla, jotka käyttävät PPI: tä, eikä PPI: n käyttäjillä ollut lisääntynyttä polyyppiriskiä. Tämä voi johtua lyhytaikaisesta PPI-käytöstä. Choudhry et ai. -Tutkimuksessa PPI: tä käyttävillä potilailla oli suurin riski kehittää FGP: tä keskimääräisen 37 kuukauden jälkeen. Hongo et ai. tutki FGP: n ja HP: n kehittymistä potilailla, joilla oli pitkittynyt PPI: n käyttö prospektiivisessa tutkimuksessa. Pitkäaikaiseen PPI-käyttöön on liittynyt lisääntynyttä FGP-taajuutta HPy-negatiivisilla potilailla. Näiden polyyppien muodostumiseen ei liittynyt hypergastrinemiaa. HP: n kehitys liittyi kuitenkin HPy-positiivisuuteen ja hypergastrinemiaan. Tutkimuksessamme FGP: t löydettiin kolmelta potilaalta. FGP: iden yhteys HPy: n kanssa tunnetaan. HPy-infektio vähentää FGP: n muodostumista. Nämä polyypit ovat yleisiä HPy-negatiivisilla potilailla. Tämä pieni esiintyvyys saattaa liittyä HPy-infektioiden korkeaan esiintyvyyteen maassamme. Jopa maissa, joissa HPy-infektio on korkea, FGP-taajuus voi kuitenkin olla korkea. Näitä polyyppejä ei ole koskaan havaittu joissakin tutkimuksissa. FGP: n taajuus on yhdistetty pitkäaikaiseen PPI: n käyttöön. Lyhytaikaisen käytön riskiä ei havaittu. Potilaillemme yleisin EGD-toimenpiteiden syy oli dyspeptiset valitukset. FGP-taajuus, joka on potilaillamme hyvin alhainen, johtuu todennäköisesti potilaiden PPI-hoidon lyhyestä kestosta. Lisäksi koska nämä polyypit ovat melko pieniä, ne saattavat puuttua EGD-leikkausten aikana tai koska ne voidaan jättää huomiotta osittain erottamattomuuden takia endoskooppisen ulkonäönsä vuoksi.
Tutkimuksessamme FHP: itä löydettiin yhdeksältä potilaalta. (4,7%). Näiden vaurioiden uskotaan olevan HP: n esiasteita. Ei tiedetä, kuinka usein nämä vauriot muuttuvat HP: ksi. Vauriot voivat olla vakaita tai kasvaa tai kutistua. Kuitenkin siitä, ovatko ne HP: n edeltäjiä vai ei, keskustellaan edelleen. Stolte et ai. osoitti, että FHP: n ja HP: n perusrakenteet ja sytologiset kriteerit voidaan helposti erottaa endoskooppisilla pihdeillä otetuista biopsia-aineista. Nämä vauriot eivät ole seurausta HP: n esiasteista. FHP: t ovat erittäin yleisiä vaurioita tutkimuksissa. Tutkimuksessamme AP: t havaittiin viidellä potilaalla. AP: t muodostavat ≤10% yleislääkäreistä. Nämä polyypit ovat yleisempiä yhteisöissä, joissa mahasyövät ovat yleisiä ja joilla on suuri pahanlaatuinen potentiaali. AP: n pahanlaatuinen potentiaali on 6,8–55,3%. Vaurion koko, korkealaatuinen dysplasia ja suoliston epiteelin esiintyminen ovat riskitekijöitä pahanlaatuisuuden kehittymiselle. Jopa adenoomilla, joilla on matala-asteinen dysplasia pitkäaikaisessa seurannassa, on osoitettu olevan pahanlaatuinen potentiaali. Tästä syystä näiden vaurioiden leikkaamista suositellaan. Lisäksi IFP havaittiin yhdellä potilaalla. Näitä polyyppejä ei aina diagnosoida endoskooppisella biopsialla, koska ne ovat syvästi paikallisia. Koska tapaustamme ei voitu diagnosoida endoskooppisella biopsialla, diagnosoitiin kirurginen enukleaatio.
Yhteensä 64 potilaalle (33,3%) tehtiin polypektomia virvelillä. Yhdellä potilaalla oli verenvuoto, joka vaati endoskooppista hallintaa. Tämän potilaan verenvuotoa kontrolloitiin endoskooppisella hoidolla. ESP: n aiheuttamaa verenvuodon matalaa taajuutta voidaan hoitaa skleroterapialla, endoklipilla tai endoloopilla. Kuolleisuutta ja perforaatiota ei esiintynyt yhdelläkään potilaalla. Virvelillä tehty polypektomia on turvallinen ja tehokas menetelmä polyyppien oikeaan diagnosointiin ja hoitoon.
Tämän seurauksena tutkimuksemme yleislääkäreiden taajuus oli hyvin pieni (0,34%). Yleisin mahalaukun polyyppityyppi oli HP, mutta on pidettävä mielessä, että yleislääkäreillä voi olla adenokarsinooma tai syöpää edeltävä histologia, ja GP: n poistamista suositellaan sopivalla tekniikalla (poistaminen biopsian pihdeillä tai polypektomia virvelillä).