Pidennetyn vapautumisen isosorbidimononitraatin (ER-ISMN) vaikutusta liikunnan sietokykyyn 1 tunti annostelun jälkeen verrattiin lumelääkkeeseen monikeskeisessä, satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa, johon osallistui 151 potilasta. vakaa vaivan aiheuttama angina pectoris. 9–24 päivän lumelääkekäytön aikana potilaille tehtiin Bruce-protokollan mukaiset perustason harjoitustoleranssitestit, minkä jälkeen he saivat ER-ISMN: ää tai lumelääkettä 5 päivän ajan. ER-ISMN-potilaat ottivat 60 mg joka aamu ensimmäisten 4 päivän ajan ja 120 mg viidennen päivän aamuna. Tunnin kuluttua annoksesta ER-ISMN-potilaiden kokonaiskäyttöaika kasvoi merkittävästi enemmän (päivät 1-4: 5 +/- 53 sekuntia; päivä 5: 53 +/- 58 sekuntia) kuin lumelääkettä saaneilla potilailla (päivät 1 4: 14 +/- 37 sekuntia; päivä 5: 21 +/- 48) (p < 0,001). Aika angina pectoriksen ja 1 mm: n ST-segmentin masennuksen kehittymiseen oli merkittävästi pidempi ER-ISMN-ryhmässä kuin lumeryhmässä. Ryhmien välinen ero keskimääräisessä angina pectoriksen alkamisaikassa oli 34 sekuntia 60 mg: n annoksen jälkeen (p = 0,004) ja 49 sekuntia 120 mg: n annoksen jälkeen (p < 0,001 ). Keskimääräinen aika 1 mm: n ST-segmentin masennuksen kehittymiseen oli 51 ja 61 sekuntia pidempi 60 mg: n ja 120 mg: n ER-ISMN-annosten jälkeen kuin lumelääkkeen jälkeen (p <0.001). Hoitoon liittyvät haittatapahtumat raportoitiin 37%: lla (28 75: stä) ja 7%: lla (5/76) potilaista ER-ISMN- ja lumeryhmässä. Kuten odotettua, päänsärky oli yleisempää ER-ISMN-ryhmässä kuin lumeryhmässä (vastaavasti 28% ja 1%). ER-ISMN: n (60 mg ja 120 mg) vaikutukset ovat kliinisesti ilmeisiä 1 tunti annostelun jälkeen, mikä johtaa parempaan liikuntaa sietävyyteen angina pectorista sairastavilla potilailla.