Perthesin tauti (Legg-Calve-Perthesin tauti)

Jos epäillään Legg-Calve-Perthes -tauti, palveluntarjoaja hankkii röntgenkuvat lapsesi lantiosta. Usein suositellaan myös erityistä MRI-skannausta sen määrittämiseksi, kuinka paljon lonkan verenkierto vaikuttaa.

Legg-Calve-Perthes -taudin hoito

Ei-operatiivinen hoito

On erittäin tärkeää pitää liitos liikkeessä. Reisiluun pään rusto riippuu nivelten nesteestä, jota kutsutaan nivelnesteeksi, sen ravinnosta. Lonkan liikuttaminen auttaa saamaan ruston tämän nesteen mukana. . Joskus lapsen lonkkasta tulee jäykkä ja saattaa tarvita apua pallon pitämiseen kupissa. Lääkäri voi suositella valu-, piristys- ja / tai fysioterapiaa tämän saavuttamiseksi.

Kirurginen hoito

Leikkaus voi olla perusteltua Legg-Calve-Perthes -taudin hoitamiseksi, mutta usein ei suositella alle 6-vuotiaille lapsille. Leikkauksen tavoitteena on eristäminen. Ajatuksena on pitää reisiluun pää asetabulumissa. Tätä varten lasten ortopedikirurgi voi muuttaa reisiluun ja / tai asetabulumin luiden kulmaa ja kiinnittää ne anatomisesti oikeammalle paikalle. Tämä menettely, jota kutsutaan osteotomiaksi, antaa reisiluun pään kasvaa normaalilla pallomaisella tavalla.

Onko Legg-Calve-Perthes -taudilla komplikaatioita?

Kyllä. Reiteen pää voi menettää normaalin pallomaisen muodonsa ja / tai romahtaa. Myös degeneratiivista nivelsairautta voi esiintyä (ts. Kuten tapahtuu nivelrikossa). Haavoittunut jalka voi menettää osan liikkeestään ja voi olla lyhyempi kuin normaali jalka.

Kuinka Legg-Calve-Perthesin tautia sairastavalla lapsellani pärjää pitkällä aikavälillä?

Tämä vaihtelee potilaasta toiseen. Joidenkin merkkien esiintyminen ennustaa yleensä huonommin. Näitä ovat Legg-Calve-Perthes -taudin kehittyminen yli 8-vuotiailla lapsilla, heikon liikkumisalueen kehittyminen ja reisiluun pään pyöreän pään esiintyminen myös hoidon jälkeen.

Useimmilla potilailla kipu ratkaisee teini-ikäisinä. On kuitenkin arvioitu, että noin 50 prosenttia potilaista, joille lapsena kehittyy Legg-Calve-Perthesin tauti, tarvitsee lonkkaproteesin myöhempään aikuisuuteen (eli 50-60-vuotiaana)
Lisätietoja saat vierailemalla Perthes-yhdistyksen verkkosivusto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *