Oculomotorinen halvaus voi syntyä useiden erilaisten olosuhteiden seurauksena. Ei-traumaattisia pupillia säästäviä okulomotorisia hermovaurioita kutsutaan usein ”lääketieteelliseksi kolmannekseksi”, ja oppilasta vaikuttavia tunnetaan nimellä ”kirurginen kolmas”.
Synnynnäinen silmämoottorin halvausMuokkaa
Suurimman osan synnynnäisistä okulomotorisista halvauksista ei tunneta tai ne ovat idiopaattisia lääketieteellisen termin kanssa. On olemassa joitain todisteita perinnöllisestä taipumuksesta tilaan, erityisesti osittaiseen halvaukseen, johon liittyy hermon ylempi jakautuminen autosomaalisesti resessiivisellä perinnöllä. Tila voi johtua myös yhden tai useamman okulomotoorisen hermon toimittaman lihaksen aplasiasta tai hypoplasiasta. Se voi ilmetä myös vakavan synnytystrauman seurauksena.
Hankittu okulomotorinen halvausMuokkaa
- Vaskulaariset häiriöt, kuten diabetes, sydänsairaudet, ateroskleroosi ja aneurysma, etenkin posteriorisen viestinnän yhteydessä valtimo
- sekä pahanlaatuiset että ei-pahanlaatuiset vauriot tai kasvaimet
- tulehdus ja infektio
- trauma
- demyelinoiva tauti (multippeliskleroosi )
- Autoimmuunisairaudet, kuten myasthenia gravis
- Postoperatiivisesti neurokirurgian komplikaationa
- Kavernoottinen sinusitromboosi
Iskeeminen aivohalvaus vaikuttaa valikoivasti somaattisiin kuiduihin parasympaattisten kuitujen yli, kun taas traumaattinen aivohalvaus vaikuttaa molempiin tyyppeihin tasaisemmin. Iskeeminen aivohalvaus vaikuttaa vasoneuriumiin, joka alkaa syöttää hermoa ulkopuolelta sisälle. Koska somaattiset kuidut sijaitsevat hermon sisäosassa, nämä kuidut vaikuttavat enemmän iskemian yhteydessä. Samanlainen mekanismi on tarkka myös diabeteksen suhteen. Siksi, vaikka melkein kaikki muodot (”lääketieteellinen kolmas” ja ”kirurginen kolmas”) aiheuttavat ptoosia ja heikentynyttä silmän liikettä, pupillin poikkeavuudet liittyvät yleisemmin traumaan ja ”kirurgiseen kolmannekseen” kuin iskemiaan, ts. ”Lääketieteelliseen kolmanteen”. Selvyyden lisäämiseksi klassisesti posteriorinen kommunikoiva valtimon aneurysma aiheuttaa koko kolmannen hermon puristumisen ja estää siten KAIKKI hermosignaalin johtumisen vaikuttamalla siten somaattiseen järjestelmään ja myös autonomiseen. Ulkoisten autonomisten kuitujen puristaminen tekee oppilasta reaktiivisen ja johtaa siten kirurgiseen kolmatta hermohaljaukseen.
Oculomotorinen halvaus voi alkaa tuntikausien aikana akuutisti ja aiheuttaa päänsärkyä, kun siihen liittyy diabetes mellitus. Okulomotorisen hermon diabeettinen neuropatia ei useimmissa tapauksissa vaikuta oppilaan. Pupillin säästämisen uskotaan liittyvän okkulomotoristen hermokuitujen uloimmassa osassa sijaitsevien pupillomoottoritoimintaa säätelevien kuitujen mikrofasikulointiin; näitä kuituja säästetään, koska ne ovat syrjäisimpiä ja siten vähemmän alttiita iskeemisille vaurioille kuin sisimmät kuidut.