Nikita Hruštšov (1894–1971) johti Neuvostoliittoa kylmän sodan huipulla, toimi pääministerinä vuosina 1958–1964. Vaikka hän harjoitteli suurelta osin rauhanomaisen rinnakkaiselon politiikkaa lännessä Kuuban ohjuskriisi alkoi sen jälkeen, kun hän sijoittui ydinaseisiin 90 mailin päässä Floridasta. Kotona hän aloitti ”stalinistamisprosessin”, joka teki Neuvostoliiton yhteiskunnasta vähemmän sortavan. Hruštšov voisi kuitenkin olla itsenäinen autoritaari, murskaamalla kapinan Unkarissa ja hyväksyessään Berliinin muurin rakentamisen. Tunnetaan värikkäistä puheistaan, hän otti kerran kengänsä ja heilutti kenkäänsä Yhdistyneissä Kansakunnissa.
Nikita Hruštšov: Varhaiset vuodet
Hruštšov syntyi 15. huhtikuuta 1894 Kalinovkassa, pienessä venäläisessä kylässä lähellä Ukrainan rajalla. 14-vuotiaana hän muutti perheensä kanssa Ukrainan kaivoskaupunkiin Yuzovkaan, jossa hän opiskeli metallityöläisenä ja suoritti muita satunnaisia töitä. Uskonnollisesta kasvatuksestaan huolimatta Hruštšov liittyi kommunistisiin bolshevikkiin vuonna 1918, yli vuoden kuluttua he olivat tarttuneet valtaan Venäjän vallankumouksessa. Seuraavan Venäjän sisällissodan aikana Hruštšovin ensimmäinen vaimo, jonka kanssa hänellä oli kaksi lasta, kuoli lavantautiin. Hän myöhemmin avioitui ja sai vielä neljä lasta.
Vuonna 1929 Hruštšov muutti Moskovaan, missä hän s tiedily nousi kommunistisen puolueen riveissä. Lopulta hän tuli Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin sisäpiiriin, joka oli tuolloin lujittanut hallintaa maassa ja aloittanut verisen puhdistuksen koetuista vihollisista. Miljoonat ihmiset tapettiin tai vangittiin Gulagin työleireillä, ja miljoonia muita kuoli nälänhädissä, jotka maatalouden pakollinen kollektivisaatio aiheutti.
Hruštšov valtaa Stalinin haltuun
Toisen maailmansodan aikana Hruštšov mobilisoi joukot taistelemaan natsi-Saksaa vastaan Ukrainassa ja Stalingradissa. Sodan jälkeen hän auttoi jälleenrakentamaan tuhoutunutta maaseutua ja tukahduttamaan samanaikaisesti Ukrainan kansallismielistä mielipidettä. Kun Stalin kuoli maaliskuussa 1953, Hruštšov oli asettanut itsensä mahdolliseksi seuraajaksi. Kuusi kuukautta myöhemmin hänestä tuli kommunistisen puolueen johtaja ja yksi Neuvostoliiton voimakkaimmista ihmisistä.
Aluksi Hruštšov ja muut korkeat virkamiehet hallitsivat kollektiivisen johtajuuden kautta. Mutta vuonna 1955 hän järjesti pääministeri Georgi Malenkovin syrjäyttämisen ja korvasi hänet liittolaisella Nikolai Bulganinilla. Hruštšov loukkasi Malenkovin johtamaa vallankaappausyritystä kesäkuussa 1957 ja otti pääministerin viran seuraavana maaliskuussa.
Hruštšov aloittaa stalinistamisen prosessin
Kun uskollinen stalinisti, Hruštšov antoi pitkään helmikuussa 1956 pidetty puhe, jossa kritisoitiin Stalinia vastustajien pidättämisestä ja karkottamisesta, itsensä nostamisesta puolueen yläpuolelle ja epäpätevästä sodanjohdosta muun muassa. Tämän kuihtuneen, vaikkakin epätäydellisen Stalinin syytöksen piti pysyä salaisena. Tuohon kesäkuuhun mennessä Yhdysvaltain ulkoministeriö oli kuitenkin julkaissut koko tekstin. Vuodesta 1957 lähtien Hruštšov teki pieniä yrityksiä kunnostaa Stalinin imago. Mutta hän vaihtoi kurssia jälleen kerran vuonna 1961, jolloin Stalingradin kaupunki nimettiin uudelleen ja Stalinin jäännökset poistettiin Leninin mausoleumista Moskovan Punaisella torilla.
Hruštšovin niin sanotun ”salaisen puheen” rohkaistut mielenosoittajat ryhtyivät kadut Neuvostoliiton satelliiteissa Puolassa ja Unkarissa. Puolan kapina ratkaistiin melko rauhanomaisesti, mutta Unkarin kapina tukahdutettiin väkivaltaisesti joukoilla ja tankeilla. Kaikkiaan ainakin 2500 unkarilaista tapettiin vuoden 1956 lopulla ja noin 13 000 haavoittui. Monet muut pakenivat länteen, ja toiset pidätettiin tai karkotettiin.
Kotirintamalla Hruštšov työskenteli – ei aina onnistuneesti – maataloustuotannon lisäämiseksi ja elintason nostamiseksi. Hän vähensi myös Neuvostoliiton valtaa. Unionin pelätty salainen poliisi, vapautti monet poliittiset vangit, rentoutti taiteellista sensuuria, avasi suuremman maan ulkomaalaisille vierailijoille ja vihki avaruusajan käyttöön vuonna 1957 käynnistämällä satelliitin Sputnik. Neuvostoliiton raketti osui kuuhun, ja vuonna 1961 Neuvostoliiton astronautista Juri A.Gagarinista tuli ensimmäinen ihminen avaruudessa.
Hruštšovin suhde ulkomaalaisiin johtajiin
Hruštšovilla oli monimutkainen suhde länteen. Kiihkeästi uskovainen kommunismiin, hän suosi kuitenkin rauhanomaista rinnakkaiseloa kapitalististen maiden kanssa. Toisin kuin Stalin, hän vieraili jopa Yhdysvalloissa. Kahden suurvallan väliset suhteet heikkenivät jonkin verran vuonna 1960, kun Neuvostoliitto ampui amerikkalaisen U-2-vakoojakoneen syvälle alueelleen. Seuraavana vuonna Hruštšov hyväksyi Berliinin muurin rakentamisen estääkseen itäsaksalaisia pakenemasta kapitalistiseen Länsi-Saksaan.
Kylmän sodan jännitteet nousivat huippuunsa lokakuussa 1962, kun Yhdysvallat löysi Neuvostoliiton ydinohjukset. Kuubassa.Maailma näytti olevan ydinkonfliktin partaalla, mutta Hruštšov suostui poistamaan aseet 13 päivän taistelun jälkeen. Vastineeksi Yhdysvaltain presidentti John F.Kennedy, joka vuosi aiemmin oli valtuuttanut epäonnistuneen Sikojenlahden hyökkäyksen, suostui julkisesti olemaan hyökkäämättä Kuubaan. Kennedy suostui myös yksityisesti viemään amerikkalaiset ydinaseet Turkista. Heinäkuussa 1963 Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Neuvostoliitto neuvottelivat osittaisen ydinkoekiellon.
Yksi terävimmistä piikkeistä Hruštšovin puolella oli kommunistitoveri Mao Zedong, Kiinan johtaja. Vuodesta 1960 lähtien molemmat osapuolet käyvät yhä kostonhimoisempaa sanasotaa, ja Hruštšov kutsui Maoa ”vasemmistoksi revisionistiksi”, joka ei ymmärtänyt nykyaikaista sodankäyntiä. Kiinalaiset puolestaan kritisoivat Hruštšovia ”psalmia laulavana puskurina”, joka aliarvioi länsimaisen imperialismin luonne.
Hruštšovin kaatuminen vallasta
Katkaisu Kiinaan ja elintarvikepula Neuvostoliitossa heikensivät Hruštšovin legitimiteettiä muiden korkeiden Neuvostoliiton virkamiesten silmissä, jotka olivat jo jo vaivasi se, mitä he näkivät hänen arvaamattomana taipumuksena heikentää heidän auktoriteettiaan. Lokakuussa 1964 Hruštšov kutsuttiin takaisin lomalta Pitsundassa Georgiassa, ja hänet pakotettiin eroamaan sekä pääministerinä että kommunistisen puolueen johtajana. Hruštšov kirjoitti muistelmansa ja elää hiljaa loppupäivänsä ennen kuolemaansa sydänkohtaukseen syyskuussa 1971. Siitä huolimatta hänen uudistushenkensä elää 1980-luvun perestroikan aikakaudella.