Tämä on raamatuntutkijan Robyn Whitakerin kaksiosainen sarja taivaasta ja helvetistä. Voit lukea hänen helvetinsä täältä.
Hurskas baptisti-isoäiti tunnusti kerran järkyttävän kypsässä 93-vuotiaana, ettei halunnut mennä taivaaseen. ”Miksi”, kysyimme? ”No, mielestäni on melko tylsää vain istua pilvillä ja laulaa virsiä koko päivän”, hän vastasi. Hänellä oli asia.
Mark Twain olisi voinut hyväksyä hänen arvionsa. Hän kertoi kerran kuuluisasti, että on valittava ”taivas ilmastolle, helvetti yritykselle”.
Suurimmalla osalla meistä on käsitys taivaasta, vaikka sen muodostaisivat elokuvat, kuten Mitä unia voi tulla Ihastuttavat luut tai mielestäni siihen kuuluu tapaaminen Morgan Freeman valkoisessa huoneessa. Ja vaikka Raamatun taivaskäsitys ei olekaan niin monimutkainen kuin raamatulliset ajatukset helvetistä, se ei ole erityisen yksinkertainen.
Uuden testamentin tutkija Paula Gooder kirjoittaa:
on mahdotonta sanoa kategorisesti, mitä Raamattu kokonaisuudessaan sanoo taivaasta … Raamatun uskomukset taivaasta ovat vaihtelevia, monimutkaisia ja sujuvia.
Kristillisessä perinteessä taivas ja paratiisi on sekoitettu vastauksena kysymykseen ”minne menen kuollessani?” Ajatus siitä, että kuolleet ovat taivaassa tai nauttivat paratiisista, tuo usein valtavaa lohtua sureville ja toivoa kärsiville tai kuoleville. Taivas ja paratiisi olivat kuitenkin alun perin enemmän siitä, missä Jumala asui, eivät meistä tai lopullisesta määränpäästämme.
Taivasta tai taivasta koskevat sanat sekä hepreaksi (shamayimiksi) että kreikaksi (ouranos) voidaan kääntää myös taivaan muodossa . Se ei ole ikuisesti olemassa oleva asia, vaan osa luomista.
Raamatun ensimmäisessä rivissä todetaan, että taivas luodaan yhdessä maan luomisen kanssa (1. Mooseksen kirja 1). Se on ensisijaisesti Jumalan asuinpaikka raamatullisessa perinteessä: rinnakkainen alue, jossa kaikki toimii Jumalan tahdon mukaisesti. Taivas on rauhan, rakkauden, yhteisön ja palvonnan paikka, jossa Jumalaa ympäröi taivaallinen tuomioistuin ja muut taivaalliset olennot.
Raamatun kirjoittajat kuvittelivat maan tasaiseksi paikaksi, jonka alapuolella oli Sheol (kuolleiden valtakunta) ja maan päällä oleva kupoli, joka erottaa sen taivaasta tai taivas yläpuolella. Tietenkin tiedämme, että maa ei ole tasainen, eikä tällä kolmiportaisella universumilla ole mitään järkeä modernille mielelle. Silti taivaan käsite (missä se sijaitseekin) jatkuu kristillisessä teologiassa Jumalan asuinpaikkana ja teologisena väitteenä, että tämä maailma ei ole kaikki mitä siellä on.
Toinen tärkein metafora Jumalan Raamatun asuinpaikka on paratiisi. Luukkaan ristiinnaulitsemisen version mukaan Jeesus keskustelee miesten kanssa kummallakin puolella odottaessaan kuolemaa ja lupaa miehelle naapuriristillä ”tänään olet kanssani paratiisissa”.
Viitteet Raamatun paratiisi johtuu todennäköisesti persialaisen kulttuurin ja etenkin persialaisten kuninkaallisten puutarhojen (paridaida) vaikutuksesta. Persialaiset aidatut puutarhat tunnettiin kauniista ulkoasustaan, kasvillisuuden monimuotoisuudesta, aidatusta kotelosta ja paikasta, jossa kuninkaallinen perhe voisi turvallisesti He olivat käytännössä paratiisi maan päällä.
Eedenin puutarha 1.Mooseksen kirjan 2. luvussa on hämmästyttävän samanlainen kuin Persian kuninkaallinen puutarha tai paratiisi. Sen läpi kulkevissa joissa on runsaasti vesilähteitä, hedelmiä ja kaikenlaisia kasveja ruokaa varten, ja se on ”silmille miellyttävä”. Jumala asuu siellä tai ainakin vierailee ja puhuu Aadamin ja Eevan kanssa kuin kuningas saattaa kuninkaallisessa puutarhassa.
Raamatun muodostavissa suurissa myyttisissä tarinoissa ihmiset heitetään pois Eedenistä heidän tottelemattomuutensa. Joten alkaa kertomus ihmisen erottamisesta jumalallisesta ja siitä, kuinka ihmiset löytävät tiensä takaisin Jumalan ja Jumalan asunnon (paratiisin) luo. Kristillisessä perinteessä Jeesus on paluu.
Pääsiäistapahtuma, jota kristityt juhlivat ympäri maailmaa tänä vuoden aikana, koskee Jeesuksen ylösnousemusta sen jälkeen, kun hän oli kolme päivää aikaisemmin väkivaltaisesti ristillä kuollut. Jeesuksen ylösnousemusta pidetään lupauksena, ”ensiavuksi” siitä, mikä on mahdollista kaikille ihmisille – ylösnousemukselle iankaikkiseen elämään Jumalan kanssa. Tämä on tietysti uskon asia, ei todistettavissa oleva asia. Mutta sovinto Jumalan kanssa on pääsiäistarinan ytimessä.
Raamatun viimeinen Ilmestyskirja sekoittaa ajatuksen taivaasta ja paratiisista. Kirjoittaja kuvaa vision uudesta, uudelleen luotusta taivaasta. Se ei ole eskapismia tältä planeetalta, vaan pikemminkin vahvistus kaikesta luodusta, aineellisesta ja maallisesta, mutta nyt parantuneesta ja uudistetusta.
Tämä viimeinen raamatullinen näky taivaasta muistuttaa paljon Eedenin puutarhaa – jossa on elämän puu, jokia, kasveja ja Jumalaa – vaikka tällä kertaa se on myös kaupunki, monikulttuurinen kaupunki. Pohjimmiltaan paluu Eedeniin ihminen sovitetaan Jumalan ja tietysti keskenään.
Raamatun taivas tai paratiisi on utopistinen näkemys, joka on suunniteltu paitsi herättämään uskoa Jumalaan myös toivossa, että ihmiset voisivat ilmentää rakkauden ja sovinnon arvoja tässä maailmassa.