Mea culpa (Suomi)

Confeaorin nykyisessä muodossa, jota käytetään messun juhlaan, mea culpa sanotaan kolme kertaa, kolmannen kerran lisäämällä adjektiivin maksimit (”erittäin suuri”, käännetään yleensä ”vaikeimmaksi”), ja siihen liittyy rinnan lyömisen ele.

Tunnustaja Deo omnipoténti et vobis, fratres, quia peccávi nimis cogitatióne, verbi, ópere et omissióne: mea culpa, mea culpa, mea máxima culpa. Ideo precor beátam Maríam semper vírginem, omnes angelos et sanctos, et vos, fratres , oráre pro me ad Dóminum Deum nostrum.	Tunnustan kaikkivaltiaalle Jumalalle ja teille, veljeni, että olen tehnyt suurta syntiä, ajatuksissani ja sanoissani, siinä mitä olen tehnyt ja mitä olen jättänyt tekemättä, syyllisyydestäni , minun vikani, eniten raskas vika; siksi pyydän siunattua Mariaa, joka on aina Neitsyt, kaikki enkelit ja pyhät, ja teitä, veljeni, rukoilemaan minun puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme.

Adrian Fortescue kertoo, että lauseen mea culpa sisällyttäminen Confiteoriin voidaan jäljittää vain 1500-luku.

Kuitenkin latinalaista ilmausta mea culpa käytettiin sitä edes englanninkielisessä yhteydessä. Geoffrey Chaucerin 1400-luvun Troilus ja Criseyde käyttävät sitä tavalla, joka osoittaa, että se oli jo perinteinen uskonnollinen lause: ”Nyt, mea culpa, herra! Minä teen parannuksen. ”

Vaikka Confiteor ei ollut tuolloin misessä, sitä käytettiin anteeksiantamisen sakramentin antamisessa. Joissakin muodoissa siihen sisältyi jo lause mea culpa. Näin ollen 9. vuosisadan Paenitentiale Vallicellanum II: lla oli kolmesti toistuva mea culpa (ilman maksimia) Confiteorin monimutkaisessa muodossa.

Noin vuonna 1220 murhaa suorittaneiden julkisen katumuksen rituaali Sienassa vaati katumuksen tekijää heittämään. itsensä maassa kolme kertaa sanoen: Mea culpa; peccavi; Domine miserere mei (”Minun vikani. Olen tehnyt syntiä. Herra, armahda minua”).