Markkinat ovat joukko ostajia ja myyjiä, joita kutsutaan yleisesti agenteiksi, jotka sekä reaalisen että potentiaalisen vuorovaikutuksen avulla määrittävät tavaran tai joukon hinnan tavaroiden. Markkinarakenteen käsitteellä ymmärretään siis markkinoiden ominaispiirteitä, jotka vaikuttavat kyseisillä markkinoilla toimivien yritysten käyttäytymiseen ja tuloksiin.
Markkinarakenteen määrittävät pääkohdat ovat: edustajien lukumäärä markkinoilla sekä myyjät että ostajat; niiden suhteellinen neuvotteluvoima hintojen asettamisen suhteen; niiden keskittyneisyysaste; tuotteiden erilaistumisaste ja ainutlaatuisuus; ja markkinoille pääsyn tai siitä poistumisen helppous tai ei. Näiden näkökohtien vuorovaikutus ja erot mahdollistavat useiden markkinarakenteiden olemassaolon, joista voimme korostaa seuraavaa:
– Täydellinen kilpailu: tehokkaat markkinat, joilla tavarat ovat tuotettu tehokkaimmilla tekniikoilla ja vähiten tekijöitä. Näitä markkinoita pidetään epärealistisina, mutta ne ovat kuitenkin erityisen kiinnostavia hypoteettisista ja teoreettisista syistä.
– Täydellinen kilpailu, joka sisältää kaikki tilanteet, jotka poikkeavat täydellisestä kilpailusta. Myyjät ja ostajat voivat vaikuttaa tavaroiden hinnan määrittämiseen, mikä johtaa tehokkuuden menetyksiin. Epätäydellinen kilpailu sisältää markkinarakenteet, kuten:
– Monopoli: se edustaa täydellisen kilpailun vastakohtaa. Nämä markkinat koostuvat ainoasta myyjästä, jolla on siis täysi valta hintojen asettamisessa.
–Oligopoly: tässä tapauksessa tuotteita tarjoaa joukko yrityksiä. Myyjien määrä ei kuitenkaan ole riittävän suuri takaamaan täydelliset kilpailuhinnat. Näitä markkinoita tutkitaan yleensä analysoimalla duopoleja, koska niitä on helpompi mallintaa ja tärkeimmät johtopäätökset voidaan ekstrapoloida oligopoleihin.
– Monopolistinen kilpailu: näiden markkinoiden muodostaa suuri määrä yrityksiä, jotka tuottavat samanlaista tavaraa, jonka voidaan pitää ainutlaatuisena erilaistumisen takia, antaa hinnoille mahdollisuuden pitää marginaaleja korkeammat. Toisin sanoen kutakin tuottajaa pidetään monopolina erilaistumisen ansiosta, mutta koko markkinaa pidetään kilpailukykyisenä, koska erilaistumisaste ei riitä korvaamaan korvausvaikutusten mahdollisuutta.
– Monopsony: se on samanlainen kuin monopoli, mutta tässä tapauksessa tuotteita myyviä yrityksiä on paljon, mutta vain yksi ostaja, monopsonisti, jolla on täysi valta neuvoteltaessa hinnoista.
–Oligopsony: samanlainen kuin oligopolit, mutta ostajien kanssa. Myyjien on kohdeltava markkinoiden muutamien ostajien, oligopsonistien, lisääntynyt neuvotteluvoima.