Sisällysluettelo
- Tietoja oppaasta
- Yleiskatsaus SEL: ään
- Tarkistamisprosessi
- Sisältökriteerit
- Arviointikehys
- Arviointitaulukot (PreK-ohjelmat)
- Arviointitaulukot (Elem-ohjelmat)
- Ohjelman kuvaukset
- Ohjeet ohjelmien valintaan
Kun opiskelijat oppivat sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja, on tärkeää, että heillä on mahdollisuus harjoitella ja soveltaa taitoja todellisissa tilanteissa ja olla tunnustettu näiden taitojen käytöstä eri asetuksissa (Bond & Hauf, 2004; Hawkins et al., 2004; Nation et ai., 2003; Weare & Nind, 2011). Kun otetaan huomioon harjoittelun merkitys taitojen hallitsemiselle sekä aikuisten ja ikäisensä vaikutus koulun ulkopuolella, on myös tärkeää koordinoida sosiaalisen ja emotionaalisen kehityksen luokanopetusta koulun, perheen ja yhteisön toiminnan kanssa (Albright & Weissberg, 2009; Nation ym., 2003; Weare & Nind, 2011). Aito koulu- ja perheyhteistyö edellyttää opettajien ja perheiden välisen kaksisuuntaisen viestinnän edistämistä ja perheenjäsenten osallistumista opiskelijoiden koulutukseen sekä kotona että koulussa. Tämä varmistaa yhdenmukaisuuden opiskelijoiden vastaanottamissa viesteissä ja kokemuksissa, joita he kokevat useissa asetuksissa.
Todisteisiin perustuvien SEL-ohjelmien ja koulunlaajuisen ohjelmoinnin onnistuminen riippuu korkeasta toteutuksesta. Vain vahvan ohjelman valitseminen ei riitä. Ohjelman toteutus ja tuki ovat kriittisen tärkeitä. Kun piirit ja koulut tukevat korkealaatuista ohjelman toteuttamista, ohjelman vaikutus vahvistuu (Durlak et al., 2011). Siksi CASEL kannattaa näyttöön perustuvien SEL-ohjelmien käyttöä ”koko koulun” ja ”koko alueen” lähestymistapojen yhteydessä (Devaney ym., 2006; CASEL, 2013). Huono ohjelman toteutus voi heikentää ohjelman menestystä ja sitä, missä määrin se vaikuttaa opiskelijoiden tuloksiin (Greenberg, Domitrovich, Graczyk, & Zins, 2005; Durlak & Dupree, 2008; Durlak ym., 2011; Elias, 2006). Koko koulun laajuiset tekijät, kuten kurinalaisuus, rakenteet ja menettelyt, vaikuttavat suoraan lasten kehitykseen (Bear, 2010) ja vaikuttavat näyttöön perustuvien ohjelmien toteutusprosessiin.
Näiden tekijöiden vuoksi on tärkeää koulun ylläpitäjille tukea SEL-ohjelmien tehokasta toteuttamista ja mallintaa luokkahuoneessa vakiintunutta SEL-kieltä ja -käytäntöjä. Järjestelmänvalvojien on myös hyväksyttävä SEL-käytäntöjen käyttö koko koulurakennuksessa ja tarjottava tarvittava ammatillinen kehitys (Elias, OBrien, & Weissberg, 2006; Kam, Greenberg, & Walls, 2003). Lähestymistavasta riippumatta, monet SEL-ohjelmat sisältävät koulunlaajuisia käytäntöjä, jotka on suunniteltu edistämään positiivisempia ja tukevampia suhteita opettajien, opiskelijoiden ja perheiden välillä ja / tai käytäntöjä, jotka helpottavat integraatiota ja tukea laajentamaan sosiaalisen ja emotionaalisen oppimisen ohjelmien vaikutuksia luokkahuoneessa.
Sosiaalinen ja emotionaalinen oppiminen voi toimia organisatorisena periaatteena koulun kaikkien akateemisten, nuorisokehitys- ja ehkäisytoimien koordinoinnissa (Shriver & Weissberg, 1996). Se tarjoaa yhteisen kielen ja koordinointikehyksen viestinnälle paitsi SEL: stä myös monista ohjelmista ja opetusmenetelmistä, joita koulut yleensä tarjoavat (Elias et al., 1997; Devaney et al., 2006). Kun systeemisestä sosiaalisesta, emotionaalisesta ja akateemisesta oppimisesta tulee piirin tai koulun kattava kehys, tuloksena on organisaatio, jonka integroitu ohjelmointitoiminta on suurempi kuin osiensa summa.