Kahdennenkymmenennen muutoksen osassa 1 määrätään, että sekä presidentin että varapuheenjohtajan nelivuotiskauden alku ja loppu ovat 20. tammikuuta keskipäivällä. Muutos korvasi kahdestoista muutoksen viittauksen 4. maaliskuuta päivämäärään, johon mennessä edustajainhuoneen on – olosuhteissa, joissa kukaan ehdokas ei saanut ehdottomaa enemmistöä vaalikollegion presidentin äänistä – järjestettävä ehdolliset presidentinvaalit. Uusi päivämäärä lyhensi marraskuun vaalipäivän ja virkaanastujaisten, presidentinvaihdoksen, välistä aikaa noin kuudella viikolla.
Osassa 1 täsmennetään myös, että 3. tammikuuta keskipäivä on senaatin ja puheenjohtajakauden jäsenten toimikausien alku ja loppu. Edustajainhuone; edellinen päivämäärä oli ollut myös 4. maaliskuuta.
Jakso 2 siirtää kongressin vuosittaisen alkamispäivän joulukuun ensimmäisestä maanantaina I artiklan 4 jakson 2 kohdan mukaisesti. keskipäivä tammikuussa 3 samana vuonna, vaikka kongressi voi edelleen lain mukaan asettaa toisen päivämäärän ja presidentti voi kutsua ylimääräisiä istuntoja. Tämä muutos eliminoi laajennetut ontuvat ankka-kongressit. Tämän muutoksen seurauksena, jos vaalikollegion äänestys ei ole johtanut presidentin tai varapuheenjohtajan valitsemiseen, tulevan kongressin olisi tehtävä se, toisin kuin lähtevä kongressi, noudattaen Kahdestoista tarkistus.
Kohdassa 3 tarkennetaan edelleen kahdestoista tarkistus sanomalla, että jos valittu presidentti kuolee ennen virkaanastumispäivää, valitaan varapuheenjohtajaksi sinä päivänä presidentti ja hän palvelee koko neljä -vuosikausi, jolle kyseinen henkilö valittiin. Siinä todetaan lisäksi, että jos virkaanastumispäivänä valitsemaasi presidenttiä ei ole vielä valittu tai jos valittu presidentti ei kelpaa, valitusta varapuheenjohtajasta tulee virkaanastumispäivänä toimiva presidentti, kunnes valittu presidentti valitaan tai valittu presidentti täyttää vaatimukset; aiemmin perustuslaissa ei määrätty, mitä pitäisi tehdä, jos vaalikollektiivi yritti valita perustuslaillisesti pätemättömän henkilön presidentiksi.
Luvussa 3 valtuutetaan myös kongressi päättämään, kenen pitäisi toimia presidenttinä, jos uusi presidentti ja varapuheenjohtajaa ei ole valittu virkaanastujaispäivänä. Tämän valtuuden mukaisesti kongressi lisäsi vuoden 1947 presidentin perimyslakiin ”kyvyttömyyden täyttämisen” mahdolliseksi ehdoksi presidentin peräkkäisyyksille. Aikaisemmin siitä hiljaa, että ohjauksen puute aiheutti melkein perustuslaillisen kriisin kahdessa tilanteessa: kun Edustajat näyttivät kykenemättömiksi purkamaan umpikujassa vuonna 1800 pidetyt vaalit, ja kun kongressi ei näyttänyt kykenevän ratkaisemaan kiistanalaisia vuoden 1876 vaaleja.
15. helmikuuta 1933 eli 23 päivää tarkistuksen hyväksymisen jälkeen valittu presidentti Roosevelt Giuseppe Zangaran salamurhayrityksen kohde. Vaikka Roosevelt ei olisi loukkaantunut, jos yritys olisi onnistunut, niin varapuheenjohtajaksi valitusta John Nance Garnerista olisi tullut presidentti 4. maaliskuuta 1933 jakson 3 mukaisesti.
Luvun 4 mukaan kongressi voi lakisääteisesti selventää, mitä pitäisi tapahtuu, jos joko edustajainhuoneen on valittava presidentti ja yksi ehdokkaista, joista se voi valita, kuolee, tai jos senaatin on valittava varapuheenjohtaja ja yksi ehdokkaista, joista se voi valita, kuolee. Kongressi ei ole koskaan antanut tällaista ohjesääntöä.
Luvun 5 jakso lykkäsi osioiden 1 ja 2 voimaantuloa muutoksen ratifiointia seuraavan ensimmäisen lokakuun 15. päivään saakka. Koska se hyväksyttiin 23. tammikuuta 1933, osassa 1 lyhennettiin 73. kongressiin (1933–35) valittujen edustajien sekä senaattoreiden, jotka valittiin vuosille 1935, 1937 ja 1939 päättyviin toimikausiin, 60 päivään mennessä päättämällä nämä ehdot kunkin parittoman vuoden 3. tammikuuta. kuin 4. maaliskuuta, jolloin näiden ehtojen alun perin oli määrä päättyä. Osa 5 johti myös siihen, että 73. kongressin ei vaadittu kokoontuvan vasta 3. tammikuuta 1934.
Ensimmäinen kongressi avasi ensimmäisen istuntonsa ja aloittamaan jäsentensä toimikausi uudella päivämäärällä oli 74. kongressi vuonna 1935. Ensimmäiset presidentin ja varapuheenjohtajan toimikaudet, jotka alkoivat kahdennenkymmenennen muutoksen määräämänä päivänä, olivat presidentti Rooseveltin ja varapuheenjohtaja Garnerin toinen toimikausi 20. tammikuuta 1937. .
Koska osa 1 oli lyhentänyt ensimmäistä ter m molempia (1933–37) 43 päivällä, Garner toimi siten varapuheenjohtajana kaksi kokonaista toimikautta, mutta hän ei toiminut täyttä kahdeksan vuotta: hänen toimikautensa kesti 4. maaliskuuta 1933 20. tammikuuta 1941.