Jumalan valtakunnan ensimmäinen painos on sisälläsi , 1894.
Kirjan nimi on peräisin Luukkaan 17:21. Kirjassa Tolstoi puhuu väkivallattoman vastarinnan periaatteesta väkivallan kohdatessa, kuten Jeesus Kristus opetti. Kun Kristus sanoo kääntävän toisen posken, Tolstoi väittää, että Kristus tarkoittaa poistamaan väkivalta, jopa puolustava, ja luopumaan kostosta. Tolstoi torjuu tulkinnan roomalaisista ja keskiaikaisista tutkijoista, jotka yrittivät rajoittaa sen soveltamisalaa.
”Kuinka voit tappaa ihmisiä, kun Jumalan käskyssä on kirjoitettu: ”Etkö saa murhata”? ”
Tolstoi katsoi, että kaikki sotaa käyneet hallitukset rikkovat kristillisiä periaatteita. Kuten Venäjän ortodoksinen kirkko oli – tuolloin – organisaatio sulautui Venäjän valtioon ja tuki täysin valtion politiikkaa, Tolstoi yritti erottaa opetuksensa siitä, jonka hän uskoi olevan Kristuksen tosi evankeliumi, erityisesti vuorisaarnasta.
Tolstoi kannatti väkivallattomuutta ratkaisuna kansallismielisiin ongelmiin ja keinona nähdä kirkon tekopyhyys. Lukemalla Jeesuksen sanoja evankeliumeissa Tolstoi toteaa, että moderni kirkko on harhaoppinen luomus:
”Ei missään eikä missään muualla kuin paitsi kirkko, voimmeko havaita, että Jumala tai Kristus perusti kaiken, mitä kirkkomiehet ymmärtävät kirkon toimesta. ”
Tolstoi esitti otteita aikakauslehdistä ja erilaisista henkilökohtaisista aiheista kokemuksia, ja antoi tarkan kuvan vastustuksen vastustamisen historiaan kristinuskon alusta lähtien, kuten uskovien vähemmistö tunnustaa. Erityisesti hän kohtaa niitä, jotka pyrkivät ylläpitämään status quoa:
”Että tämä sosiaalinen järjestys ja sen nälkäisyys, nälänhädät, vankilat, hirsipuut, armeijat ja sodat ovat välttämättömiä yhteiskunnalle; että vielä suurempi katastrofi tapahtuisi, jos tämä järjestö tuhoutuisi; kaiken tämän sanovat vain ne, jotka hyötyvät tästä järjestöstä, kun taas sen kärsivät – ja niitä on kymmenen kertaa enemmän – ajattelevat ja sanovat melko päinvastoin. ”
Vuonna 1894 Constance Garnett, joka käänsi teoksen englanniksi, kirjoitti kääntäjänsä esipuheeseen seuraavan:
”Ei tietenkään voida ennakoida, että englantilaiset, hitaasti, koska ideat vaikuttavat heihin ja vaistomaisesti epäluuloiset kaikkeen loogiseen, ryhtyvät harppaamaan pimeässä ja yrittää toteuttaa Tolstoi elämän teoriaa käytännössä. Mutta voi ainakin olla varma, että hänen tuhoisasta kritiikistään nykyisestä yhteiskunnallisesta ja poliittisesta hallinnosta tulee voimakas voima hajoamisen ja sosiaalisen jälleenrakentamisen työssä, jota tapahtuu ympärillämme. ”