Hyökkäämättömyyssopimus tai puolueettomuussopimus on sopimus kahden tai useamman valtion / maan välillä, mikä sisältää allekirjoittajien lupauksen olla ryhtymättä sotatoimiin toisiaan vastaan. Tällaisia sopimuksia voidaan kuvata muilla nimillä, kuten ystävyyssopimus tai kiistattomuus.
Leeds, Ritter, Mitchell, & Long (2002) ) erottaa hyökkäämättömyyssopimuksen ja puolueettomuuden sopimuksen. He katsovat, että hyökkäämättömyyssopimus sisältää lupauksen olla hyökkäämättä muita sopimuksen allekirjoittajia vastaan, kun taas puolueettomuussopimus sisältää lupauksen välttää sellaisen yksikön tukea, joka toimii minkä tahansa sopimuksen allekirjoittajan etujen vastaisesti. Tunnetuin esimerkki edellä mainitusta yhteisöstä on toinen maa, kansallisvaltio tai suvereeni organisaatio, jolla on kielteinen seuraus yhden tai useamman allekirjoittaneen osapuolen eduista.
1800-luvun puolueettomuus sopimuksia on historiallisesti käytetty antamaan lupa yhdelle sopimuksen allekirjoittajalle hyökätä tai yrittää vaikuttaa negatiivisesti yksikköön, jota puolueettomuussopimus ei suojaa. Puolueettomuussopimuksen osapuolet sopivat, etteivät yritä torjua hyökkäystä, jonka sopimus on allekirjoittanut yhteisöä vastaan, jota ei ole suojattu sopimuksen ehdoilla. Yhden tai useamman sopimuksen allekirjoittaneiden tällaisten tekojen mahdollisiin motiiveihin kuuluu halu hallita tai laajentaa taloudellisten resurssien, sotilaallisesti tärkeiden paikkojen jne. Hallintaa.
Tällaiset sopimukset olivat suosittu muoto kansainvälisestä sopimuksesta. 1920- ja 1930-luvuilla, mutta ovat suurelta osin poistuneet käytöstä toisen maailmansodan jälkeen. Koska hyökkäämättömyyssopimuksen täytäntöönpano riippuu välttämättä osapuolten vilpittömästä mielestä, kansainvälinen yhteisö hyväksyi toisen maailmansodan jälkeen monenvälisten kollektiivisten turvallisuussopimusten, kuten Naton, ANZUSin, SEATOn ja Varsovan sopimuksen perustamissopimusten normi.
Neuvostoliiton ja natsi-Saksan välinen Molotov – Ribbentrop -sopimus vuonna 1939 on kenties tunnetuin esimerkki hyökkäämättömyyssopimus. Sopimus kesti Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon 1941 Barbarossa-operaation aikana. Tällaiset sopimukset voivat kuitenkin olla väline potentiaalisen sotilaallisen uhan neutraloimiseksi, mikä antaa ainakin yhdelle allekirjoittaneista mahdollisuuden vapautua sen sotilaalliset resurssit muihin tarkoituksiin. Esimerkiksi Molotov – Ribbentrop-sopimus vapautti Saksan resurssit Venäjän rintamalta. Toisaalta 13. huhtikuuta 1941 allekirjoitettu Neuvostoliiton ja Japanin puolueettomuussopimus poistivat idästä tulevan Japanin uhkan, joka mahdollisti neuvostoliittolaiset siirtämään suuria joukkoja Siperiasta taisteluun saksalaisia vastaan, jolla oli suora vaikutus Moskovan taistelu.
On todettu, että suurvallat aloittavat todennäköisemmin sotilaallisia konflikteja kumppaneitaan vastaan hyökkäämättömyyssopimuksissa kuin valtioita vastaan, joilla ei ole minkäänlaista liittoumaa heidän kanssaan.