Huumeiden dekriminalisointi Portugalissa: ennätyksen asettaminen.

Portugali dekriminalisoi kaikkien huumeiden hallussapidon henkilökohtaiseen käyttöön vuonna 2001, ja nyt on olemassa huomattava joukko todisteita tapahtuneesta seuraamaan siirtoa. Sekä huumepolitiikan uudistuksen vastustajat että puolestapuhujat ovat joskus syyllisiä tämän todisteen väärään esittämiseen, joista ensimmäiset jättävät huomiotta uudistuksen edut tai kiistävät ne väärin, ja toiset pyrkivät yliarvioimaan ne.

Todellisuus on, että Portugalin huumetilanne on parantunut merkittävästi useilla avainalueilla. Erityisesti HIV-infektiot ja huumeisiin liittyvät kuolemat ovat vähentyneet, kun taas joidenkin pelkäämä dramaattinen käytön lisääntyminen ei ole onnistunut. Tällaiset parannukset eivät kuitenkaan johdu pelkästään dekriminalisointipolitiikasta; Portugalin siirtyminen kohti terveyskeskeisempää lähestymistapaa huumeisiin sekä laajemmat terveys- ja sosiaalipolitiikkamuutokset ovat yhtä lailla, ellei enemmän, vastuussa havaituista positiivisista muutoksista. Tuoreimpien todisteiden pohjalta tämä tiedotus selventää Portugalin saavutusten laajuutta ja purkaa joitain virheellisiä väitteitä maan innovatiivisesta lähestymistavasta huumeisiin.

Taustaa

Portugali dekriminalisoi kaikkien huumeiden omistamisen vuonna 2001. Tämä tarkoittaa, että vaikka huumeiden omistaminen henkilökohtaiseen käyttöön ei enää ole rikos, se on silti hallinnollinen rikkomus, josta voidaan määrätä sakkoja tai sakkoja. Erityisen sovellettavan seuraamuksen päättävät huumeriippuvuuden torjuntaa käsittelevät toimikunnat, jotka ovat alueellisia lautakuntia, jotka koostuvat laki-, terveys- ja sosiaalityön ammattilaisista. Todellisuudessa suurimmalla osalla poliisin lähettämistä toimeksiannoista tapaukset ”keskeytetään”, mikä tarkoittaa, että heille ei anneta rangaistusta.1 Huumeista riippuvaisia ihmisiä kannustetaan hakemaan hoitoa, mutta heille määrätään harvoin rangaistuksia, jos he eivät halua – komission tehtävänä on, että ihmiset pääsevät hoitoon vapaaehtoisesti; he eivät yritä pakottaa heitä tekemään niin.

Valiokuntien ja laajemmin dekriminalisointipolitiikan alkuperäinen tavoite oli torjua Portugalin huumeita käyttävän väestön, etenkin sen, vakavasti heikentävää terveyttä. ihmiset, jotka pistävät huumeita. Uudistusta edeltävinä vuosina huumeisiin liittyvien kuolemien määrä oli noussut, ja HIV: n, aidsin, tuberkuloosin sekä hepatiitti B: n ja C: n määrä huumeita injisoivien ihmisten joukossa kasvoi nopeasti. Lainvalvontaviranomaisten ja terveysviranomaisten keskuudessa vallitsi kasvava yksimielisyys siitä, että huumeita käyttävien ihmisten kriminalisointi ja syrjäytyminen myötävaikuttivat tähän ongelmaan ja että uuden, inhimillisemmän oikeudellisen kehyksen nojalla sitä voitaisiin hallita paremmin.

Portugali täydentää dekriminalisointipolitiikkaansa jakamalla enemmän resursseja huumeiden alalle, laajentamalla ja parantamalla ehkäisy-, hoito-, haittojen vähentämis- ja sosiaalisen sopeuttamisohjelmia. Näiden toimenpiteiden käyttöönotto tapahtui samaan aikaan Portugalin hyvinvointivaltion laajentumisen kanssa, johon sisältyi taattu vähimmäistulo. Vaikka dekriminalisoinnilla oli tärkeä rooli, on todennäköistä, että alla kuvattuja myönteisiä tuloksia ei olisi saavutettu ilman näitä laajempia terveys- ja sosiaaliuudistuksia.3

Lopuksi, vaikka Portugalin dekriminalisointipolitiikka on herättänyt eniten tiedotusvälineiden huomiota, se ei ole ainoa maa, joka on toteuttanut tällaisen uudistuksen. Vaikka dekriminalisoinnin määrittelyssä ja toteuttamisessa on eroja, noin 25 maata on poistanut rikosoikeudelliset seuraamukset joidenkin tai kaikkien huumeiden omistamisesta, 4 mikä osaltaan edistää kasvavaa maailmanlaajuista siirtymistä pois rangaistavasta huumepolitiikasta.

Huumeiden käyttö

Yksi Portugalin uudistusten kiistanalaisimmista tuloksista on niiden vaikutus huumeiden käyttöön. Ristiriitaiset selvitykset siitä, kuinka käyttöasteet muuttuivat vuoden 2001 jälkeen, johtuvat yleensä erilaisista aineistoista, ikäryhmistä tai käytettyjen huumeidenkäyttötapojen indikaattoreista. Mutta täydellisempi kuva dekriminalisoinnin jälkeisestä tilanteesta paljastaa:

Huumeidenkäyttö on alle Euroopan keskiarvon5
Huumeiden käyttö on vähentynyt 15–24,6-vuotiaiden keskuudessa. huumeiden käytön aloittaminen7
Koko väestön huumeiden käyttöikä on lisääntynyt hiukan, 8 vastaavien lähimaiden suuntausten mukaisesti.9 Elinikäistä käyttöä pidetään kuitenkin yleisesti vähiten tarkkana mittarina maan nykyisestä huumeidenkäyttötilanteesta10 11
Viime vuoden ja viime kuukauden huumeidenkäyttöasteet väestön keskuudessa – joiden katsotaan olevan parhaita indikaattoreita kehityksestä huumeidenkäytön trendit12 – ovat laskeneet13
Vuosien 2000 ja 2005 välillä (viimeisimmät vuodet, joista on saatavilla tietoja) ongelmallisten huumeidenkäyttäjien ja suonensisäisten huumeidenkäyttöaste laski14
Nuorten huumeidenkäyttö laski useita vuosia dekriminalisoinnin jälkeen, mutta on noin noussut noin vuoden 2003 tasolle15
Huumeiden käytön jatkumisaste (eli laittomia huumeita koskaan käyttäneiden ja edelleen käyttävien väestön osuus) on laskenut16

Kaiken kaikkiaan tämä viittaa siihen, että huumeiden käytön lopettaminen henkilökohtaisista huumeiden hallussapidosta määrätyt rikosoikeudelliset seuraamukset eivät nostaneet huumeiden käyttöä. Tämä yhdistää huomattavan määrän todisteita ympäri maailmaa, jotka osoittavat, että rikollisten huumelakien täytäntöönpanolla on parhaimmillaan marginaalinen vaikutus estää ihmisiä käyttämästä huumeita. 17 18 19 Maan huumeiden rankaisemisen välillä ei ole oleellista yhteyttä lait ja sen huumeidenkäyttöasteet. Sen sijaan huumeiden käytöllä on taipumus kasvaa ja laskea laajempien kulttuuristen, sosiaalisten tai taloudellisten suuntausten mukaisesti.

Terveys

On väitetty, että huumeisiin liittyvien tartuntatautien esiintyvyys nousi dekriminalisoinnin jälkeen, 20 mutta todisteet kiistävät tämän vahvasti. Vaikka vasta diagnosoitujen HIV-tapausten määrä Portugalissa on huumeita injisoivien ihmisten keskuudessa selvästi Euroopan keskiarvoa suurempi, 21 se on vähentynyt dramaattisesti viimeisen vuosikymmenen aikana ja laskenut 1016: sta 56: een vuosina 2001-2012. Myös aids-tapaukset laskivat huumeita injisoivien ihmisten välillä 568: sta 38,23: een. Samanlainen laskeva suuntaus on havaittu C- ja B-hepatiittitapauksissa huumehoitokeskusten asiakkaiden keskuudessa 24 huolimatta hoidon hakijoiden määrän kasvusta.25

Kuolemat

Jotkut ovat väittäneet, että vuodesta 2001 lähtien huumeisiin liittyvät kuolemantapaukset Portugalissa joko pysyivät vakioina tai kasvoivat tosiasiallisesti.26 Nämä väitteet perustuvat kuitenkin niiden ihmisten määrään, jotka kuolivat mikä tahansa heidän ruumiissaan oleva laiton huume, sen sijaan, että ihminen olisi kuollut il-lääkkeen käytön seurauksena laillinen lääke. 27

Koska henkilö voi kuolla, kun kehossa on lääkkeitä, ilman että tämä on heidän kuolemansa syy, se on toinen numero – joka perustuu lääkäreiden tekemiin kliinisiin arviointeihin eikä post-post-lääkkeisiin. mortem-toksikologiset testit – se on huumeisiin liittyvien kuolemien tavanomainen, kansainvälisesti hyväksytty mitta. Ja tämän toimenpiteen mukaan huumeiden käytöstä johtuvat kuolemat ovat vähentyneet merkittävästi – noin 80: stä vuonna 2001 16: een vuonna 2012. 28

Henkirikokset

Laajasti toistettu väite on, että seurauksena Portugalin dekriminalisointipolitiikasta huumausainemurhat lisääntyivät 40 prosenttia vuosina 2001–2006.29 30 Mutta tämä väite perustuu väärään näyttöön. 40 prosentin nousu (105: stä 148: een) kohdistui kaikkiin murhiin, jotka määriteltiin kaikenlaisiksi ”tarkoituksellisiksi tapetuiksi henkilöiksi, mukaan lukien murhat, tapot, eutanasiat ja lapsenmurhat” 31 – ne eivät liittyneet ”huumeisiin”. Itse asiassa huumeisiin liittyvistä murhista ei ole kerätty tietoja.

Tämä väite johtuu vuoden 2009 maailman huumausaineraportista, jossa Yhdistyneiden Kansakuntien huumeiden ja rikollisuuden toimisto arveli, että murhien lisääntyminen saattaa johtua UNODC tai kukaan muu ei kuitenkaan ole ehdottanut syy-mekanismia, jolla dekriminalisointipolitiikka olisi voinut tuottaa tämän nousun, ja koska politiikka ei sisältänyt muutoksia huumekauppaan liittyvien rikosten käsittelyyn, tällaisen yhteyden mahdollisuus näyttää erittäin epätodennäköiseltä. Lisäksi Portugalin murhien määrä on sittemmin laskenut suunnilleen vuoden 2002 tasolle.33

Rikollisuus

Päinvastaisista väitteistä huolimatta 34 dekriminalisoinnilla näyttää olevan positiivinen vaikutus rikollisuuteen. Kun dekriminalisointi luokitellaan matalan tason huumeiden hallussapito pikemminkin hallinnolliseksi kuin rikolliseksi rikokseksi, dekriminalisointi vähensi väistämättä huumausainerikoksista pidätettyjen ja rikostuomioistuimeen lähetettyjen ihmisten määrää – yli 14 000: sta vuonna 2000 noin 5500-6000: een vuodessa, kun politiikka oli tullut voimaan. 35 Huumeisiin liittyvien rikoksentekijöiden (määritelty rikoksiksi huumeiden vaikutuksesta ja / tai huumeiden kulutuksen rahoittamiseksi) osuus Portugalin vankiloissa laski myös 44 prosentista. 1999, hieman alle 21 prosenttiin vuonna 2012. 36

Lisäksi dekriminalisointi ei näytä aiheuttaneen tyypillisesti huumeisiin liittyvien rikosten lisääntymistä.Vaikka opportunistiset varkaudet ja ryöstöt olivat lisääntyneet, kun ne mitattiin vuonna 2004, on ehdotettu, että tämä johtui siitä, että poliisi pystyi käyttämään säästettyä aikaa pitämättä enää huumeiden käyttäjiä torjumaan (ja kirjaamaan) muita matalan tason rikoksia.37 Vaikka tätä teoriaa on vaikea testata, sitä tukee ehkä se tosiasia, että samana aikana vähennettiin muita, monimutkaisempia rikoksia, joita tyypillisesti tekevät huumeista riippuvaiset ihmiset, kuten varkaudet kodeista ja yrityksistä .

Talouden taantuman vaikutukset

On olemassa todellinen riski, että Portugalin vakava taloudellinen taantuma heikentää monia huumeisiin liittyviä terveydellisiä ja sosiaalisia parannuksia vuodesta 2001 lähtien.

Sosioekonominen puute liittyy suurempaan huumausaineiden määrään viivästyneet haitat ja huumeriippuvuus, 38 39 40 ja talouskriisien vuoksi tehdyt julkisten menojen leikkaukset voivat pahentaa tätä tilannetta.

Terveys- ja hyvinvointibudjettien huomattavat vähennykset Portugalissa ovat johtaneet pelkoihin, että maassa voi esiintyä HIV-infektioiden dramaattinen kasvu, kuten Kreikka teki lopettaessaan huumeiden hoito- ja haittojen vähentämisohjelmat osana pyrkimyksiään vähentää julkisia menoja.41

Riippumaton huumausaineiden ja niiden väärinkäytön instituutti, joka oli vastuussa täytäntöönpanosta Kansallinen huumestrategia on tosiasiallisesti poistettu ja otettu käyttöön maan kansallisen terveyspalvelun toimesta, jonka budjettia puolestaan on leikattu 10 prosenttia.42 Useita haittojen vähentämispalveluita on myös osittain suljettu tai ne ovat kokeneet huomattavia viivästyksiä julkisen vastaanoton vastaanottamisessa. rahoituksella, jolla kaikilla on ollut kielteinen vaikutus tarjottujen palvelujen määrään ja laatuun. Investoinneilla pyrittiin saavuttamaan dekriminalisoinnin jälkeen saavutetut voitot. Portugalin haasteena on varmistaa, että näitä voittoja ei menetetä.

1 Esimerkiksi vuonna 2011 komissio keskeytti 81% kaikista tapauksista: Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (2013) Kansallinen raportti 2012: Portugali , s. 102.
2 Domosławski, A. (2011) ”Huumepolitiikka Portugalissa: huumeiden käytön dekriminalisoinnin hyödyt”, Open Society Foundations Global Drug Policy Programme, s. 30.
3 Stevens, A. (2012) Portugalin huumepolitiikka osoittaa, että dekriminalisointi voi toimia, mutta vain terveyden ja sosiaalipolitiikan parannusten rinnalla, LSE European Politics and Policy Blog, 12.10.12.
4 Rosmarin, A. ja Eastwood, N. (2013) A Quiet Revolution: Drug Decriminalization Policies in Practice Across the Globe, Release.
5 Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (2011a) Drug policy profiles – Portugali , s. 20.
6 Balsa, C., Vital, C. ja Urbano, C. (2013) III Inquérito nacional ao consumo de substâncias psicoativas na população portuguesa 2012: Relatório Preliminar, CESNOVA – Centro de Estudos de Sociologia da Universidade Nova de Lisboa, s. 59.
7 Hughes, C. E. ja Stevens, A. (2012) ”Hämmästyttävä menestys tai katastrofaalinen epäonnistuminen: Laittomien huumausaineiden dekriminalisointia koskevien portugalilaisten dekriminalisointia koskevien todisteiden tulkinnan uudelleen tarkastelu”, Drug and Alcohol Review, voi. 31, s. 101-113.
8 Balsa, C. et ai. (2013) op. cit., s. 52.
9 Naapurimaiden samanaikaisia suuntauksia käsitellään Hughesissa, C. E. ja Stevens, A. (2010) ”Mitä voimme oppia Portugalin laittomien huumeiden dekriminalisoinnista?”, British Journal of Criminology, voi. 50, s. 999-1022.
10 Yhdistyneiden Kansakuntien huumeiden ja rikollisuuden foorumi (2010) ”Methodology – World drug report 2010”, s. 12.
11 Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (2010) ”Vuosikertomus 2010 huumeongelmasta Euroopassa”, s. 10.
12 Katso viitteet 7 ja 8.
13 Balsa, C. et ai. (2013) op. cit., s. 52.
14 Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (2013) op. cit., s. 65-67.
15 Kolme käytettyä tietojoukkoa:
ECATD: n tiedot on saatu Instituto da Droga e da Toxicodependênciasta (2009) ”Relatório Anual 2008 – A Situação do País em Matéria de Drogas e Toxicodependências” , s. 21 ja Instituto da Droga e da Toxicodependência (2013) ‘Relatório Anual 2012 – A Situação do País em Matéria de Drogas e Toxicodependências’, s. 32.
ESPAD-tiedot on saatu Instituto da Droga e da Toxicodependênciasta (2007) ”Relatório Anual 2006 – A Situação do País em Matéria de Drogas e Toxicodependências”, s. 14 ja Instituto da Droga e da Toxicodependência (2013) op. cit., s. 31.
INME-tiedot, jotka on saatu Feijão, F. (2011) ’Inquérito Nacional em Meio Escolar, 2011 – Secundário. Consumo de drogas e outras substâncias psicoactivas: Uma abordagemintegrada. Síntese de resultados ’, SICAD, s. 3 ja Feijão, F. (2011) ’Inquérito Nacional em Meio Escolar, 2011 – 3.º Ciclo.Consumo de drogas e outrassubstâncias psicoactivas: Uma abordagemintegrada. Síntese de resultados ’, SICAD, s. 3.
16 Instituto da Droga e da Toxicodependência (2013) op. cit., s. 21.
17 Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (2011b) Etsitään rangaistusten ja kannabiksen käytön välistä suhdetta .
18 Reuter, P. ja Stevens, A. (2007) Analysis of UK Drug Policy , UK Drug Policy Commission.
19 Degenhardt, L. et ai. (2008) ”Kohti maailmanlaajuista näkemystä alkoholin, tupakan, kannabiksen ja kokaiinin käytöstä: havaintoja WHO: n maailman mielenterveyskyselyistä”, PLoS Medicine, voi. 5, ei. 7, s. 1053-1067.
20 Katso esimerkiksi Melanie Phillipsin väite: Full Fact (2012) Mitä vaikutuksia huumeiden dekriminalisoinnilla on ollut Portugalissa?, 31.01.12.
21 Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (2011a) op. cit., s. 20.
22 Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (2014) Tiedot ja tilastot.
23 Ibid.
24 Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (2012) Maakatsaus: Portugali .
25 Hughes, CE ja Stevens, A. (2010) op. cit., s. 1015.
26 Pinto Coelho, M. (2010) Huumeiden dekriminalisointi Portugalissa – todelliset tosiasiat!, Huumeiden vastainen maailman federaatio, 02.02.2010.
27 Hughes, CE ja Stevens, A. (2012) op. cit., s. 106-108.
28 Tiedot vuodelta 2001 otettu Hughes, C. E. ja Stevens, A. (2012) op. cit., s. 107; tiedot vuodelta 2012 otettu Instituto da Droga e da Toxicodependênciasta (2013), op. cit., s. 64.
29 Pinto Coelho, M. (2010) op. 30 Phillips, M. (2011) ”Huumeiden laillistaminen? Me tarvitsemme sitä kuin reikä päähän ”, MailOnline, 17.11.2011.
31 Tavares, C. ja Thomas, G. (2008)” Statistics in focus: Crime and rikosoikeus ”, Eurostat, s. 3.
32 Yhdistyneiden Kansakuntien huumeiden ja rikollisuuden toimisto (2009), World Drug Report 2009, s. 168.
33 Clarke, S. (2013) ”Rikollisuuden ja rikosoikeuden trendit, 2010”, Eurostat, s. 8.
34 Pinto Coelho, M. (2010) op. cit.
35 Tiedot otettu Hughesilta, C. E. ja Stevens, A. (2010), s. 1009, ja Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (2013) op. cit., s. 106.
36 Tiedot vuodelta 1999 on otettu Instituto da Droga e da Toxicodependênciasta (2004) ”Relatório Anual 2003 – A Situação do País em Matéria de Drogas e Toxicodependências”, s. 141. Tiedot vuodelta 2012 on saatu Instituto da Droga e da Toxicodependência (2013) op. cit., s. 105.
37 Hughes, C. E. ja Stevens, A. (2010) op. cit., s. 1010.
38 Von Sydow, K. et ai. (2002) ”Mikä ennustaa kannabiksen käytön ja etenemisen väärinkäytöksi ja riippuvuudeksi? Neljän vuoden riskitekijöiden ennakoiva tutkimus nuorten ja nuorten aikuisten yhteisö otoksessa. ”Huumeiden ja alkoholin riippuvuus, voi. 68, ei. 1, s.49-64.
39 Hannon, L. ja Cuddy, M.M. (2006) ”Neighborhood Ecology and Drug Dependence Mortality: Analysis of New York City Census Tracts”, The American Journal of Drug and Alcohol, vo. 32, ei. 3, s. 453-463.
40 Najman, J.M et ai., (2008) ”Sosioekonomisen epätasa-arvon lisääntyminen huumeiden aiheuttamissa kuolemissa Australiassa: 1981-2002”, Drug and Alcohol Review, voi. 27, ei. 6, s. 1-6.
41 Stevens, A. (2012) op. cit.
42 Khalip, A. (2012) Kerran malli, kriisi vaarantaa Portugalin huumeohjelman, Reuters, 13.8.2012.
43 Pinto, MS (2012) The Economic Crisis is a Danger haittojen vähentämiseksi Portugalissa ”, Drogriporter, 6.2.2012.