Essene, uskonnollisen lahkon tai veljeskunnan jäsen, joka kukoisti Palestiinassa noin 2. vuosisadalta eaa. 1. vuosisadan loppuun asti. Uudessa testamentissa ei mainita niitä, ja Josephuksen, Aleksandrian Filon ja Plinius Vanhemman kertomukset eroavat toisinaan merkittävissä yksityiskohdissa, mikä viittaa ehkä esseenien keskuudessa vallinneeseen monimuotoisuuteen.
Fariseusten tavoin esseenit noudattivat huolellisesti Mooseksen lakia, sapattia ja rituaalista puhtautta. He tunnustivat myös uskovansa kuolemattomuuteen ja jumalalliseen rangaistukseen synnistä. Mutta toisin kuin fariseukset, esseenit kielsivät ruumiin ylösnousemuksen ja kieltäytyivät uppoutumasta julkiseen elämään. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta he välttyivät temppelipalvonnasta ja tyytyivät elämään askeettista ruumiillisen työn yksinäisyyttä. Sapatti varattiin päivän mittaiselle rukoukselle ja mietiskelylle Toorasta (Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa). Valat paheksuttiin, mutta saatuaan niitä ei voitu kumota.
Vuoden koeajan jälkeen käännynnäiset saivat Essenin tunnuksensa, mutta eivät voineet osallistua yhteisiin aterioihin vielä kaksi vuotta. Ne, jotka täyttävät jäsenyyden, kehotettiin vannomaan hurskautta Jumalalle, oikeudenmukaisuutta ihmisiin, vihaa valhetta, totuuden rakkautta ja kaikkien muiden esseenien lahkon periaatteiden uskollista noudattamista. Sen jälkeen uudet käännynnäiset saivat nauttia keskipäivän ja ilta-ateriansa hiljaisuudessa muiden kanssa.
Kuolleenmeren kääröjen (1940-luvun lopu ja 1950-luku) löytämisen jälkeen Khirbat Qumrānin läheisyydessä useimmat tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Qumrān (q.v.) -yhteisö oli essenilainen.