Vuonna 1944 tehdyllä Bretton Woods -sopimuksella perustettiin uusi maailmanlaajuinen rahajärjestelmä. Se korvasi kultastandardin Yhdysvaltain dollarilla globaalina valuuttana. Näin tekemällä se vahvisti Amerikan hallitsevana voimana maailmantaloudessa. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Amerikka oli ainoa maa, jolla oli mahdollisuus tulostaa dollareita.
Sopimuksella luotiin Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), USA – takaavat organisaatiot, jotka seuraavat uutta järjestelmää.
Bretton Woods -sopimus
Bretton Woods -sopimus luotiin vuoden 1944 kokouksessa toisen maailmansodan liittoutuneiden maiden kanssa. Se tapahtui Bretton Woodsissa New Hampshiressa.
Sopimuksen mukaan maat lupasivat, että niiden keskuspankit ylläpitävät kiinteitä valuuttakursseja valuuttojensa ja dollarin välillä. maan valuutan arvo muuttui liian heikkoksi suhteessa dollariin, pankki ostaisi valuuttansa valuuttamarkkinoilta.
Valuutan ostaminen alentaisi valuutan tarjontaa ja nostaisi sen hintaa.Jos valuutan hinta nousi liian korkeaksi, keskuspankki painaisi enemmän. Tämä painotuotanto lisäisi tarjontaa ja laskisi valuutan hintaa. Tämä menetelmä on rahapolitiikka, jota keskuspankit käyttävät usein inflaation hallintaan.
Jäsenet Bretton Woods -järjestelmän jäsenet suostuivat välttämään kauppasotia. He eivät esimerkiksi laskeneet valuuttojaan pelkästään kaupan lisäämiseksi. Mutta he voisivat säännellä valuuttojaan tietyissä olosuhteissa. He voivat esimerkiksi ryhtyä toimiin, jos suorat ulkomaiset sijoitukset alkavat horjuttaa heidän talouksiaan. He voisivat myös säätää valuuttojensa arvoja uudelleenrakentamiseksi sodan jälkeen.
Kultaisen standardin korvaaminen
Ennen Bretton Woodsia useimmat maat noudattivat kultastandardia. Tämä tarkoitti sitä, että kukin maa takasi, että se lunasti valuuttansa kullan arvoiseksi. Bretton Woodsin jälkeen kukin jäsen suostui lunastamaan valuuttansa Yhdysvaltain dollareihin, ei kultaan.
Miksi dollareita? Yhdysvalloilla oli kolme neljäsosaa maailman kullan tarjonnasta. Yhdelläkään muulla valuutalla ei ollut tarpeeksi kultaa sen korvaamiseksi. Dollarin arvo oli 1/35 unssia kultaa. Bretton Woods antoi maailman siirtyä hitaasti kultastandardista Yhdysvaltain dollarin standardiin.
Dollarista oli nyt tullut korvaava kullalle. Tämän seurauksena dollarin arvo alkoi kasvaa suhteessa muihin valuuttoihin.
Siirtymä aiheutti lisää kysyntää dollareille, vaikka sen arvo oli kulta pysyi samana. Tämä arvonero johti Bretton Woods -järjestelmän romahtamiseen kolme vuosikymmentä myöhemmin.
Miksi sopimusta tarvittiin
Ennen maailmansotaa Minä, useimmat maat olivat kultatason mukaisia. He kuitenkin leikkaavat solmion kullalle, jotta he voisivat tulostaa valuutan, joka tarvitaan sotakustannusten maksamiseen. Tämä valuuttavirta aiheutti hyperinflaation, koska rahan tarjonta ylitti kysynnän. Sodan jälkeen maat palasivat kultaisen standardin turvallisuuteen.
Hyperinflaatio aiheutti rahan arvon laskun niin dramaattisesti, että Joissakin tapauksissa ihmiset tarvitsivat kottikärryjä, jotka olivat täynnä rahaa vain leivän ostamiseksi.
Kaikki meni hyvin suureen lamaan asti. Vuoden 1929 osakemarkkinoiden kaatumisen jälkeen sijoittajat siirtyivät hyödykekauppaan. Se nosti kullan hintaa, minkä seurauksena ihmiset lunastivat dollareitaan kultaa varten. Yhdysvaltain keskuspankki teki asiat pahemmaksi puolustamalla maan kultavarantoa korottamalla korkoja.
Bretton Woods -järjestelmä antoi kansoille enemmän joustavuutta kuin kullan standardin tiukka noudattaminen. Se tarjosi myös vähemmän volatiliteettia kuin valuuttajärjestelmä, jolla ei ollut lainkaan standardia. Jäsenmaalla säilyi kyky muuttaa valuutan arvoa, tarvittaessa korjata ”perustavanlaatuinen epätasapaino” sen vaihtotaseessa.
IMF: n ja Maailmanpankin rooli
The Bretton Woods-järjestelmä ei olisi voinut toimia ilman IMF: ää.Jäsenvaltiot tarvitsivat sitä pelastamaan heidät, jos heidän valuuttansa arvot laskivat liian mataliksi. He tarvitsevat eräänlaisen globaalin keskuspankin, josta he voisivat lainata, jos heidän tarvitsisi säätää valuuttansa arvoa eikä heillä olisi varoja itse. Muussa tapauksessa he vain löysivät kaupan esteitä tai korottavat korkoja.
Bretton Woods -maat päättivät olla antamatta IMF: lle maailmanlaajuisen keskuspankin valtaa, vaan suostuivat osallistumaan IMF: n hallussa olevan kiinteän kansallisten valuuttojen ja kullan varastoon. Jokaisella Bretton Woods -järjestelmän jäsenmaalla oli silloin oikeus lainata tarvitsemansa rahoitusosuuksiensa rajoissa.IMF oli myös vastuussa Bretton Woods -sopimuksen täytäntöönpanosta.
IMF: ää ei ole suunniteltu painamaan rahaa ja vaikuttamaan talouteen rahayksiköllä politiikat.
Maailmanpankki ei nimestään huolimatta ollut (eikä ole) maailman keskuspankki. Bretton Woods -sopimuksen aikaan Maailmanpankki perustettiin antamaan lainaa toisen maailmansodan tuhoamille Euroopan maille. Maailmanpankin tarkoitus muuttui rahan lainaksi nousevien markkinoiden talouskehityshankkeisiin.
Bretton Woods -järjestelmän romahdus
1971, Yhdysvallat kärsi massiivisesta stagflaatiosta – inflaation ja taantuman yhdistelmästä, joka aiheuttaa työttömyyttä ja hidasta talouskasvua.
Vastauksena vaaralliseen arvonlaskuun Koska liikkeessä on liian paljon valuuttaa, presidentti Nixon alkoi laskea dollarin arvoa kullassa. Nixon devalvoi dollarin 1/38 unssiin kultaa ja sitten 1/42 unssiin.
Ilman hintavalvontaa kulta nousi nopeasti 120 dollariin unssilta vapailla markkinoilla, mikä lopetti Bretton Woods -järjestelmän.
Op Bretton Woodsin syöminen johti siihen, että maat kiinnittivät valuuttansa Yhdysvaltain dollariin. Puolestaan dollari oli sidottu kullan hintaan, ja Yhdysvalloista tuli hallitseva maailmantaloudessa. Yhdysvallat oli ainoa kansa, joka pystyi tulostamaan maailmanlaajuisesti hyväksytyn valuutan, ja mailla oli enemmän joustavuutta kuin vanhan kullan standardin kanssa.
Kun dollari lakkasi olemasta sidottu kullan hintaan, siitä tuli rahan standardi muiden valuuttojen kanssa kiinnitettynä niiden valuuttoihin.