Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää atsitromysiinin vaikutus LPS: n aiheuttamaan raskauden menetykseen. 36 raskaana olevaa naaraspuolista Wistar-rottaa jaettiin neljään yhtä suureen ryhmään seuraavasti: kontrolliryhmä, jossa 0,3 ml normaalia suolaliuosta annettiin laskimoon tiineyden 10. päivänä; atsitromysiiniryhmä, jossa atsitromysiiniä annettiin suun kautta 350 mg kg-1 päivinä raskauden päivinä 9, 10 ja 11; lipopolysakkaridiryhmä, jossa LPS annettiin suonensisäisesti häntälaskimon kautta pitoisuudella 160 μg kg − 1 raskauspäivänä 10; ja atsitromysiini + LPS-ryhmä, jossa atsitromysiiniä annettiin suun kautta annoksella 350 mg kg − 1 päivinä raskauden päivinä 9, 10 ja 11 ja LPS annettiin laskimonsisäisesti 160 μg kg − 1 raskauspäivänä 10. Verinäytteet otettiin häntälaskimosta kokeen 10. päivänä. Raskausasteet määritettiin. Tuumorinekroositekijä-alfa (TNF-a) ja interleukiinitasot (IL-10) mitattiin ELISA-menetelmällä. Atsitromysiini esti LPS: n aiheuttaman raskauden menetyksen. Korkeammat TNF-a- ja IL-10-tasot mitattiin () vastaavasti LPS- ja atsitromysiini + LPS-ryhmissä. Yhteenvetona voidaan todeta, että atsitromysiini voi olla hyödyllinen infektio- tai endotoksemiariippuvaisessa raskauden menetyksessä.
1. Johdanto
Äidin immuunijärjestelmä pystyy tunnistamaan ja hylkäämään vasteen sikiön antigeenejä vastaan. Yksi yleisimmistä epäedullisista tuloksista raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana on spontaani abortti; spontaanin abortin osuus naisilla on 15–20%. Äiti-infektioiden aiheuttaman raskauden menetyksen taustalla olevat mekanismit eivät kuitenkaan ole selkeät.
Lipopolysakkaridia (LPS), gramnegatiivisista bakteereista peräisin olevaa endotoksiinia, on käytetty tulehdusreaktion muodostamiseen raskauden kokeellisissa tutkimuksissa. Se tunnetaan hyvin abortin ja ennenaikaisen syntymän laukaisijana proinflammatoristen sytokiinien ja typpioksidin kautta. T-auttaja (Th2) -sytokiinien hallitseva tuotanto on ominaista normaalille raskaudelle, kun taas Th1-sytokiinien hallitseva tuotanto on ominaista abortille ja toistuvalle abortille. Muutos Th2-puolueellisesta Th1-puolueellisesta sytokiiniprofiilista äidin seerumissa aiheuttaa raskaana oleville naisille komplikaatioita, kuten spontaaneja abortteja ja preeklampsiaa.
Suoran antimikrobisen vaikutuksen lisäksi makrolidit osoittavat myös tulehdusta ominaisuudet. Atsitromysiinillä on samanlainen teho kuin erytromysiinillä tai amoksisilliinilla; atsitromysiinillä on myös vähemmän haitallisia vaikutuksia raskaana olevien naisten hoidossa Chlamydia trachomatis -infektioissa. Tämän ominaisuuden takia atsitromysiinin käyttö raskaana olevien naisten hoitoon komplisoitumattomilla C. trachomatis -infektioilla lisääntyy synnytyslääkäreiden keskuudessa. Atsitromysiini on kliinisesti tehokas hoidettaessa yleisiä hengitystieinfektioita, iho- / ihorakenteellisia infektioita, nongonokokki-virtsaputkitulehdusta ja C. trachomatiksesta johtuvaa kohdunkaulan tulehdusta. Atsitromysiini on luokiteltu luokan B lääkkeeksi raskauden aikana.
Raskauden onnistumisen kannalta määritetään kasvainnekroositekijä-alfa (TNF-α) ja interleukiinin (IL-10) välinen tasapaino. Aina kun TNF-a-taso nousee, tapahtuu abortti, kun taas IL-10 tukee raskautta. Varhaisen raskauden menetyksen riittävän ennaltaehkäisevän hoidon takia on oletettu, että atsitromysiini saattaa estää LPS: n aiheuttaman raskauden menetyksen TNF-α: ta estävän vaikutuksen ja IL-10: n voimistavan vaikutuksen vuoksi.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää atsitromysiinin vaikutus LPS: n aiheuttamaan raskauden menetykseen rotilla.
2. Materiaalit ja menetelmät
2.1. Eläimet
Tutkimuskäytännön hyväksyi Necmettin Erbakanin yliopiston eettinen komitea, kokeellinen lääketiede, tutkimus- ja sovelluskeskus, Konya, Turkki. Tässä tutkimuksessa käytettiin 36 naaraspuolista ja 9 urospuolista Wistar-rottaa (g ja g, vastaavasti 5–6 kuukauden ikäiset). Rotille annettiin tavanomainen pelletoitu ruokavalio ja vesijohtovettä annettiin ad libitum juomavetenä. Eläimiä kasvatettiin tavallisissa häkeissä 12 tunnin vaalea / pimeä-syklillä huoneenlämpötilassa kosteuden säätämässä ympäristössä.
2.2. Kokeellinen menettely
LPS (Escherichia coli, serotyyppi O111: B4, Sigma-Aldrich Chemie, Deisenhofen, Saksa) ja atsitromysiini (Zitromax, 200 mg / 5 ml, oraalisuspensio, Pfizer, Istanbul, Turkki) laimennettiin pyrogeenittomalla suolaliuoksella sopiviin pitoisuuksiin.
Naarasrotteja pidettiin uroksissa yhden päivän ajan ja emätintulpan läsnäolo määriteltiin tiineyden päiväksi 0. Rotan raskauden kymmenes 12. päivä vastaa suunnilleen ihmisen raskauden ensimmäistä kolmannesta. Raskaana olevat rotat jaettiin satunnaisesti 4 ryhmään seuraavasti: kontrolliryhmä, jossa 0.3 ml normaalia suolaliuosta annettiin laskimoon raskauden päivänä 10 (); atsitromysiiniryhmä, jossa atsitromysiiniä annettiin suun kautta 350 mg kg-1 päivinä raskauden päivinä 9, 10 ja 11 (); missä LPS-ryhmä, LPS annettiin suonensisäisesti häntälaskimon kautta pitoisuudella 160 μg kg − 1 raskauspäivänä 10 (); ja atsitromysiini + LPS-ryhmä, jossa atsitromysiiniä annettiin suun kautta annoksella 350 mg kg − 1 päivinä raskauden päivinä 9, 10 ja 11 ja LPS annettiin laskimonsisäisesti annoksena 160 μg kg − 1 raskauspäivänä 10). Verinäytteet otettiin häntälaskimosta kokeen 10. päivänä (3 tuntia LPS: n antamisen jälkeen) ja kaikkia eläimiä seurattiin tiineyden aikana. Lisäksi määritettiin eläimet, jotka synnyttivät tai eivät synnyttäneet. Tutkimuksen lopussa kaikki eläimet lopetettiin tiopentaalinatriumanestesiassa (70 mg / kg vatsakalvonsisäisesti; Pental Sodium 1 g inj., I.E. Ulagay Ilac Sanayi, Istanbul, Turkki).
2.3. Mittaukset
Näytteet sentrifugoitiin ja seeruminäytteitä säilytettiin -70 ° C: ssa analyysiin asti. TNF-α: n (eBioscience Rat TNF-α -sarja, herkkyys 11 pg / ml, San Diego, CA, USA) ja IL-10 (eBioscience Rat IL-10kit, herkkyys 1,5 pg / ml, San Diego, CA, Yhdysvallat) määritettiin 450 nm: ssä kaupallisilla ELISA-sarjoilla ELISA-lukijalla (MWGt Lambda Scan 200, USA).
2.4. Tilastollinen analyysi
Ryhmien raskausasteet arvioitiin käyttämällä ki-neliötestiä, ja TNF-a: n ja IL-10: n pitoisuuksia verrattiin ANOVA: han ja Tukey-testiin. Tiedot ilmaistaan keskiarvona ± SE. Jälkeläisten lukumäärä kussakin ryhmässä arvioitiin ANOVA- ja Duncan-testillä. Merkitys hyväksyttiin tasolla.
3. Tulokset
Kaikkia eläimiä seurattiin tiineyden aikana. Rottien keskimääräinen paino oli g ennen tiineyttä ja g tiineyden lopussa. Atsitromysiini esti () LPS: n aiheuttamaa raskauden menetystä, eikä haitallisia vaikutuksia raskausasteeseen ollut (taulukko 1). TNF-a-taso oli korkeampi () LPS-ryhmässä ja IL-10-taso oli matalampi () atsitromysiini- ja kontrolliryhmissä (taulukko 2). Lisäksi IL-10: n pitoisuus atsitromysiini + LPS-ryhmässä oli merkittävästi suurempi () kuin muut ryhmät (taulukko 2). Jälkeläisten määrä oli tilastollisesti merkitsevä () LPS-ryhmässä verrattuna kaikkiin muihin ryhmiin (kuva 1).
|
||||||||||||||||||||||||
| LPS: lipopolysakkaridi (160 µg kg− 1 laskimoon, Escherichia coli 0111: B4). a, b Saman sarakkeen eri kirjaimet ovat tilastollisesti merkitseviä (). | ||||||||||||||||||||||||
4. Kommentti
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää atsitromysiinin vaikutus septiseen aborttiin. Monilla endogeenisillä aineilla, kuten prostaglandiineilla tai sytokiineillä, on keskeinen rooli raskauden aikana. Toistuva spontaani abortti määritellään klassisesti kolmeksi tai useammaksi raskauden menetykseksi ja se tapahtuu yleensä ennen 20 raskausviikkoa. Äskettäin toistuva spontaani abortti on määritelty uudelleen kahden tai useamman kliinisen raskauden spontaaniksi menetykseen. Haitalliset raskaustulokset, kuten spontaani abortti, ennenaikainen synnytys, preeklampsia ja kohdunsisäinen kasvun rajoittuminen, voivat johtua sytokiiniverkostojen sääntelyn purkamisesta.
Tässä tutkimuksessa atsitromysiini yksinään ei vaikuttanut kielteisesti raskausaste (taulukko 1). On raportoitu, että atsitromysiinin ennalta ehkäisevä käyttö voi vähentää toimenpiteisiin liittyvää raskauden menetystä ja olla turvallista raskaana oleville naisille.
Tässä tutkimuksessa raskausasteet määritettiin korkeammiksi kontrolli- ja atsitromysiiniryhmissä kuin LPS-ryhmään (taulukko 1). Lisäksi korkeampi TNF-a-taso mitattiin LPS-ryhmässä (taulukko 2).Äidin immuunivaste määritetään raskauden onnistumisen kannalta. Eläinmalleja on käytetty tämän kysymyksen selvittämiseksi. Varhaisen raskauden menetyksen taustalla oleva mekanismi liittyy useisiin tulehdusmolekyyleihin; siten tulehduksellisten moduulien modulointi on hyödyllistä. Liiallinen tulehdus voi johtaa epäedullisiin tuloksiin, kuten spontaaniin aborttiin ja sikiön resorptioon. Implantointialueet ovat erittäin herkkiä LPS- ja Th1-sytokiinille (TNF-a ja lL-2) hiirien varhaisen raskauden aikana. Näillä molekyyleillä on kyky indusoida alkion resorptio. Pienet LPS-annokset vaikuttamatta äidin eloonjäämiseen aiheuttavat suuria alkion resorptiota raskauden alkuvaiheessa. Sytokiiniverkostojen vapauttaminen johtaa haitallisiin raskaustuloksiin. Th2-sytokiinit, mukaan lukien IL-10, ovat suojaavassa asemassa, kun taas Th1-sytokiinit, mukaan lukien TNF-a, ovat raskauden keskeyttäviä tekijöitä. LPS: n aiheuttama kohonnut TNF-a-taso johti riittämättömään istukan perfuusioon, tromboottisten tapahtumien paranemiseen sekä istukan ja sikiön hypoksiaan. Tässä tutkimuksessa LPS-hoito lisäsi TNF-a-tasoa, mikä määritteli raskauden vähenemisen. On raportoitu, että LPS: n lisääntynyt TNF-a-taso liittyy läheisesti toistuvaan raskauden menetykseen. Eräässä toisessa tutkimuksessa LPS: ää sitovan proteiinin pitoisuus lapsivesissä kasvoi potilailla, joilla oli spontaani sikiön menetys.
Tässä tutkimuksessa atsitromysiini lisäsi raskausastetta 3,5 kertaa LPS: ään verrattuna. ryhmä (taulukko 1). Lisäksi esiintyi korkeampi IL-10-pitoisuus () atsitromysiini + LPS-ryhmässä kuin muiden ryhmien, ja TNF-a-taso oli pienempi () atsitromysiini + LPS-ryhmässä kuin LPS-ryhmä (taulukko 2). Erytromysiiniä ja atsitromysiiniä käytetään endokervikaalisten klamydiainfektioiden ja synnytyspotilaiden mykoplasma-keuhkokuumeen hoidossa. Atsitromysiini voi olla tehokkaampi kohdun limakalvon infektioita vastaan, koska se tarjoaa tärkeitä kudostasoja pitkäksi aikaa. Atsitromysiinin transplatsenttinen kulku on rajallista, ja atsitromysiinin ja muiden makrolidiantibioottien katsotaan yleisesti olevan turvallisia raskauden aikana. Lisääntynyt raskausaste atsitromysiini + LPS-ryhmässä (taulukko 1) voi heijastaa makrolidien masennusvaikutusta tulehdusta edeltävien sytokiinien tuotantoon ja potentioivaa vaikutusta IL-10-tasoon. Makrolidien, mukaan lukien atsitromysiini, tukahduttavat vaikutukset TNF-a-tasolle ja näiden lääkkeiden voimistavat vaikutukset IL-10-tasoon on raportoitu. Lisäksi IL-10-injektiot estävät LPS: n aiheuttamat abortit ja vähentävät LPS: n aiheuttamaa sikiön kuolemaa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että infektio- tai endotoksemiavälitteinen raskauden menetys voidaan estää käyttämällä atsitromysiiniä raskauden aikana.
Eturistiriita
Kirjoittaja ilmoittaa, että eturistiriitoja ei ole.
Kiitokset
Kirjoittaja kiittää tohtori Enver YAZARia ja tri Ibrahim AYDINia tieteellisestä avusta.