Taloustieteessä ja moraalifilosofiassaMuokkaa
Kansakuntien varallisuus oli edeltäjä modernille akateemiselle taloustieteelle. Tässä ja muissa teoksissa Smith selitti, kuinka järkevä oma etu ja kilpailu voivat johtaa taloudelliseen vaurauteen. Smith oli omana aikanaan kiistanalainen, ja Toryn kirjailijat satiirivat hänen yleistä lähestymistapaansa ja kirjoitustyyliään usein Hogarthin ja Swiftin moralisoivaan perinteeseen, kuten Winchesterin yliopiston keskustelu ehdottaa. Vuonna 2005 Kansakuntien varallisuus nimettiin kaikkien aikojen 100 parhaan skotlantilaisen kirjan joukkoon.
Smithin ja muiden brittiläisten talousteoreetikkojen esittämien argumenttien valossa akateeminen usko merkantilismiin alkoi heikentyä vuonna 2001. Britanniassa 1700-luvun lopulla. Teollisen vallankumouksen aikana Britannia omaksui vapaakaupan ja Smithin laissez-faire-taloustiede ja käytti Britannian imperiumin kautta voimaansa levittämään laajasti liberaalia talousmallia ympäri maailmaa, jolle on ominaista avoimet markkinat ja suhteellisen esteettömät kotimaiset ja kansainvälinen kauppa.
George Stigler pitää Smithiä ”tärkeimpänä aineellisena ehdotuksena koko taloustieteessä”. Kilpailun aikana resurssien (esimerkiksi työvoiman, maan ja pääoman) omistajat käyttävät niitä kannattavin, mikä johtaa tasapainotuotteisiin, jotka ovat tasapainossa kaikissa käyttötavoissa, mukautettuina näihin tekijöihin, kuten koulutukseen, luottamukseen, vaikeuksiin ja työttömyyteen, liittyviin ilmeisiin eroihin.
Paul Samuelson löytää Smithin moniarvoisesta käytöstä kysynnän ja tarjonnan soveltaminen palkoihin, vuokriin ja voittoon on pätevä ja arvokas ennakointi Walrasin yleisen tasapainomallinnuksen vuosisadan kuluttua. Smithin korvaus lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä palkkojen noususta pääoman keräämisestä ja keksinnöstä poikkeaa Malthusista, Ricardosta ja Karl Marxista heidän ehdottaessaan jäykän toimeentulo- ja palkkateorian työvoiman tarjonnasta.
Joseph Schumpeter kritisoi Smith teknisen kurinalaisuuden puutteen vuoksi, mutta hän väitti, että tämä antoi Smithin kirjoituksille houkutella laajempaa yleisöä: ”Hänen hyvin rajoitettu menestys. Jos hän olisi ollut loistavampi, häntä ei olisi otettu niin vakavasti. Olisiko hän kaivanut syvemmälle, jos hän olisi löytänyt uudemman totuuden, jos hän olisi käyttänyt vaikeampia ja nerokkaampia menetelmiä, häntä ei olisi ymmärretty. Mutta hänellä ei ollut sellaisia kunnianhimoisia tavoitteita; itse asiassa hän ei pitänyt kaikesta, mikä ylitti terveen järjen. Hän ohjasi heitä hellävaraisesti rohkaisemalla heitä triviaalisuuksilla ja kodikkailla havainnoilla, saaden heidät tuntemaan olonsa mukavaksi koko ajan. ”
Klassiset taloustieteilijät esittivät kilpailevia Smithin teorioita, nimeltään th e ”arvotyön teoria”. Myöhemmin klassisesta taloustieteestä lähtevässä marxilaisessa taloustieteessä käytetään osittain myös Smithin työväliteorioita. Karl Marxin pääteoksen ensimmäinen osa, Das Kapital, julkaistiin saksaksi vuonna 1867. Siinä Marx keskittyi arvotyön teoriaan ja mitä hän piti työvoiman hyväksikäytönä pääomalla. Työvoiman arvoteoria katsoi, että tuotteen arvo määräytyi sen tuotantoon menneen työvoiman perusteella. Tämä on ristiriidassa uusklassisen taloustieteen väitteen kanssa, jonka mukaan asian arvo määräytyy sen mukaan, mistä on valmis luopumaan saadakseen asian.
Adam Smith -teatteri Kirkcaldyssä 1910. Neoklassiset taloustieteilijät, kuten Alfred Marshall, suosittivat termiä ”taloustiede” tiivistettynä synonyyminä ”taloustieteelle” ja korvaa Smithin aikaisemman, laajemman termin ”poliittinen talous”. Tämä vastasi vaikutusta luonnontieteissä käytettyjen matemaattisten menetelmien aiheeseen. Uusklassinen taloustiede järjesti kysynnän ja tarjonnan hinnan ja määrän yhteisenä tekijänä markkinoiden tasapainossa, mikä vaikuttaa sekä tuotannon kohdentamiseen että tulojen jakautumiseen. Se luopui työvoiman arvoteoriasta, jonka kanssa Smith tunnettiin tunnetuimmin klassisessa taloustieteessä, ja kannatti marginaalisen hyötyteorian arvoa kysyntäpuolella ja yleisempää kustannusteoriaa tarjonnan puolella.
Kaksikymmenvuotisjuhlaa Kansakuntien rikkauden julkaisemisesta vietettiin vuonna 1976, mikä lisäsi kiinnostusta moraalisten tunteiden teoriaa ja muita hänen teoksiaan kohtaan kaikkialla yliopistossa. Vuoden 1976 jälkeen Smith oli todennäköisesti edustettuna sekä Kansakuntien rikkauden että moraalisten tunteiden teorian kirjoittajana ja siten moraalifilosofian ja taloustieteen perustajana. Hänen homoökonomista eli ”talousmiehensä” edustettiin myös useammin moraalisena persoonana.